Kaikki jotka tätä nyt sattuvat tänään lukemaankaan, niin haluan toivottaa oikein kädestä pitäen hyvää joulua. Odotas hetki, laitan tämän räkärätin pois.
Onneksi flunssa on jo menossa pois, nyt vaan korviin sattuu hiukan ja nielun lihakset on jumissa. Mutta tuskin se menoa tänään estää. Varmasti pompin riemusta ja kiljun tällä flunssanviemällä säröäänellä (josta muuten jo pidän) lahjojen avaushetkellä.
Takanani koristellaan juuri kuusta ja telkasta tulee Nalle Puh ja 'se kiltimpi versio möhköfantista'. Koskaan ei ole liian vanha katsomaan Nalle Puh-leffoja. Pahinta koko jutussa on se, että TIIKERIN ÄÄNINÄYTTELIJÄ EI OLE SAMA! Tuntuu ettei kukaan muu osaa olla se oikea "Tee-ii-kerien".
HYVÄÄ JOULUA!
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
Satunnaisia ajatuksia, osa 2
Ei se oo sydän, se on ööö - kyyneleen muotonen pacman kyljellään.
Ja lopuksi sanontoja teemalla "Ai mikä lukiolainen? Muako tarkotat?".
"Miehet on muuten kuitenki tavallaan ovelampia ku naiset, ku jos pierasee, ni sit saa pari minuuttia enemmän aikaa työskennellä ja sen jutun ehkä loppuu ni sit voi mennä rauhassa vessaan."
"Mä tulin äsken suihkusta ja unohin pistää verhot kii ku laitoin päälle. Mut onneks verho oli puoliks alhaalla, ni ne ei nähny mun naamaa!"
"Heräsin lauantaina ja menin suihkuun suoraan. Tajusin sit et on itsenäisyyspäivä ni rupesin laulamaan enempiä ajattelematta että: 'Suuri ja mahtava Neuvostoliitto', ennenku hokasin et jotain meni väärin.
Sit mä menin viheltelemään sitä liesituulettimen alle ja yritin provosoida naapureita, mut ei tainnu olla kukaan kotona."
"Nyt tais tulla taas sen tasonen juttu tosta ilmeestä päätellen et pitää kysyä et sattuuko päähän?"
Ja lopuksi sanontoja teemalla "Ai mikä lukiolainen? Muako tarkotat?".
"Miehet on muuten kuitenki tavallaan ovelampia ku naiset, ku jos pierasee, ni sit saa pari minuuttia enemmän aikaa työskennellä ja sen jutun ehkä loppuu ni sit voi mennä rauhassa vessaan."
"Mä tulin äsken suihkusta ja unohin pistää verhot kii ku laitoin päälle. Mut onneks verho oli puoliks alhaalla, ni ne ei nähny mun naamaa!"
"Heräsin lauantaina ja menin suihkuun suoraan. Tajusin sit et on itsenäisyyspäivä ni rupesin laulamaan enempiä ajattelematta että: 'Suuri ja mahtava Neuvostoliitto', ennenku hokasin et jotain meni väärin.
Sit mä menin viheltelemään sitä liesituulettimen alle ja yritin provosoida naapureita, mut ei tainnu olla kukaan kotona."
"Nyt tais tulla taas sen tasonen juttu tosta ilmeestä päätellen et pitää kysyä et sattuuko päähän?"
torstai 20. marraskuuta 2008
Salee Meidän Amiksen Idols
Voitin tänään koulun järjestämän karaokekisan.
Olin ihan paniikissa kun sain tietää että olen ekana laulamassa. En ollut koskaan ennen laulanut mikrofoniin. Se oli ihan sikahienoa.
Tuntui kun en olisi laulanut ääneen sitten ikuisuuksien, ja uudelleen kunnolla keuhkojeni pohjasta laulaminen teki mielettömän hyvää.
Toisella kierroksella olin saanut ensimmäisen kierroksen ramppikuumeen ohitse, ja jopa nautin olostani lavalla. Otin mikin käteen ja kun heilutin biisin tahdissa kättäni, tuli koko opiskeluryhmäni mukaan.
Oli ihan mielettömän hienoa kun koko ryhmä kannusti ja hurrasi ja taputti ja vihelsi. Ja tuli onnittelemaan ja halailemaan. Koskaan noin suuri joukko ei ole kannustanut minua.
Pääsin voittajakolmikkoon, itseasiassa kolmanneksi, ja kolme parasta palkittiin salpaus-laukuin ja salpaus-paidoin ja lipuilla ensivuoden karaoken mm-kisojen katselijoiksi. Ja lisäksi voittajakolmikko jatkaa SAKUSTARS'09-kisoihin jatkamaan karaokekisailua.
Kerrankin musta on johonkin!
JES!
Olin ihan paniikissa kun sain tietää että olen ekana laulamassa. En ollut koskaan ennen laulanut mikrofoniin. Se oli ihan sikahienoa.
Tuntui kun en olisi laulanut ääneen sitten ikuisuuksien, ja uudelleen kunnolla keuhkojeni pohjasta laulaminen teki mielettömän hyvää.
Toisella kierroksella olin saanut ensimmäisen kierroksen ramppikuumeen ohitse, ja jopa nautin olostani lavalla. Otin mikin käteen ja kun heilutin biisin tahdissa kättäni, tuli koko opiskeluryhmäni mukaan.
Oli ihan mielettömän hienoa kun koko ryhmä kannusti ja hurrasi ja taputti ja vihelsi. Ja tuli onnittelemaan ja halailemaan. Koskaan noin suuri joukko ei ole kannustanut minua.
Pääsin voittajakolmikkoon, itseasiassa kolmanneksi, ja kolme parasta palkittiin salpaus-laukuin ja salpaus-paidoin ja lipuilla ensivuoden karaoken mm-kisojen katselijoiksi. Ja lisäksi voittajakolmikko jatkaa SAKUSTARS'09-kisoihin jatkamaan karaokekisailua.
Kerrankin musta on johonkin!
JES!
torstai 6. marraskuuta 2008
Saapas
Kirjoitin tässä pakinan koulujuttua varten. Täytyy toivoa, että se hyväksytään. Sen nimi, kuten blogimerkinnän otsikkokin sanoo, on mikäpä muu kuin "Saapas"
Näin saappaan ensi kerran kunnolla vasta silloin, kun se kiipesi uhkarohkeasti ladon kattoparrujen tasolle viritetyssä köysiradassa ja ikuistui lähes jokaisesta suunnasta monen opiskelijan kameraan. Tajusin vasta silloin, että vanhassa kunnon mustassa saappassa oli reikä, joka oli teipattu ilmastointiteipillä varren kohdalta.
Saappaan omistaja väitti vastaan pilkkaavalle naurulleni. Ihan hyvä se kuulemma vielä oli, eikä ainakaan tule menemään mikään vesi läpi. Vanha rakas saapas oli saanut vielä toisen mahdollisuuden. Toisilta se ei olisi sitä saanut, vaan ehkäpä mahdollisuuksia saamatta lentänyt hylättynä kuvainnollisesti pellolle.
Saapas jäi mieleeni ja niin jäi hänkin, jonka jalassa se komeili. Itseasiassa saapas ja minun musta vaelluskenkäni
kulkivat yhdessä pois vanhasta ladosta pitkällisen omistajien tutustumisen ja kahdenkeskeisen juttutuokion jälkeen.
Kun olimme menossa sisätiloihin ja jättämässä uskollisia jalkineitamme hetkeksi lepäämään eteiseen, me kaikki kohtasimme ongelman. Koska reikä oli teipattu umpeen jalan ollessa sisällä saappaassa, teippi saappaan ympärillä kiristi vartta juuri sen verran, ettei jalka mahtunut ulos.
Mutta mikään ei ole ikuista, kuten ei tuo kyseinen ilmastointiteippikään saappaanvarressa, sillä kaikkiin ongelmiin löytyy jonkinlaisen mielellisen ja joskus jopa fyysisen rasituksen jälkeen, jonkinlainen ratkaisu. Minä lupauduin auttamaan jumissa olevan jalan omistajaa tarjoamalla auttavan parin käsiä sekä naisellista vetovoimaa. Kun kaksi päättäväistä kättä rutistivat saapasvanhusta kantapäästä ja kärjestä päättäväisesti vetäen, ja kun jalka kelpotteli kaikin voimin ulos kireästä varresta, kun jalan omistaja otti tukea seinästä ja ovenpielestä, päätti teippi antaa periksi tuon kaiken paineen alla ja repiä itsensä irti saappaasta.
Tämä päätös tuli niin kesken kaiken kiivaan fyysisen taivuttelun, että sekä jalka, sen omistaja, saapas, ja minä, saappaan vetäjä, tupsahdimme maahan. Minä saapas sylissä ja jalka omistajineen nauroimme kaikki helpottuneesti. Teippiä ei kuitenkaan syytetty tapahtuneesta, vaan se sai jatkaa työtään reiän peittona parhaansa mukaan saappaan ollessa ensikerralla jalassa.
Näin saappaan ensi kerran kunnolla vasta silloin, kun se kiipesi uhkarohkeasti ladon kattoparrujen tasolle viritetyssä köysiradassa ja ikuistui lähes jokaisesta suunnasta monen opiskelijan kameraan. Tajusin vasta silloin, että vanhassa kunnon mustassa saappassa oli reikä, joka oli teipattu ilmastointiteipillä varren kohdalta.
Saappaan omistaja väitti vastaan pilkkaavalle naurulleni. Ihan hyvä se kuulemma vielä oli, eikä ainakaan tule menemään mikään vesi läpi. Vanha rakas saapas oli saanut vielä toisen mahdollisuuden. Toisilta se ei olisi sitä saanut, vaan ehkäpä mahdollisuuksia saamatta lentänyt hylättynä kuvainnollisesti pellolle.
Saapas jäi mieleeni ja niin jäi hänkin, jonka jalassa se komeili. Itseasiassa saapas ja minun musta vaelluskenkäni
kulkivat yhdessä pois vanhasta ladosta pitkällisen omistajien tutustumisen ja kahdenkeskeisen juttutuokion jälkeen.
Kun olimme menossa sisätiloihin ja jättämässä uskollisia jalkineitamme hetkeksi lepäämään eteiseen, me kaikki kohtasimme ongelman. Koska reikä oli teipattu umpeen jalan ollessa sisällä saappaassa, teippi saappaan ympärillä kiristi vartta juuri sen verran, ettei jalka mahtunut ulos.
Mutta mikään ei ole ikuista, kuten ei tuo kyseinen ilmastointiteippikään saappaanvarressa, sillä kaikkiin ongelmiin löytyy jonkinlaisen mielellisen ja joskus jopa fyysisen rasituksen jälkeen, jonkinlainen ratkaisu. Minä lupauduin auttamaan jumissa olevan jalan omistajaa tarjoamalla auttavan parin käsiä sekä naisellista vetovoimaa. Kun kaksi päättäväistä kättä rutistivat saapasvanhusta kantapäästä ja kärjestä päättäväisesti vetäen, ja kun jalka kelpotteli kaikin voimin ulos kireästä varresta, kun jalan omistaja otti tukea seinästä ja ovenpielestä, päätti teippi antaa periksi tuon kaiken paineen alla ja repiä itsensä irti saappaasta.
Tämä päätös tuli niin kesken kaiken kiivaan fyysisen taivuttelun, että sekä jalka, sen omistaja, saapas, ja minä, saappaan vetäjä, tupsahdimme maahan. Minä saapas sylissä ja jalka omistajineen nauroimme kaikki helpottuneesti. Teippiä ei kuitenkaan syytetty tapahtuneesta, vaan se sai jatkaa työtään reiän peittona parhaansa mukaan saappaan ollessa ensikerralla jalassa.
Ystävä / Sattuu
On ystävä, johon olen vasta tutustunut, ja josta haluaisin pitää kiinni, tutustua häneen paremmin ja jatkaa ystävyyttämme.
Tuo ystävä ei ole samaa mieltä.
Olen tehnyt jotain pahaa häänelle, enkä ole tunnevammaisena tuntenut syyllisyyttä, tajunnut tekoani, joka tuli vanhasta tottumuksesta, tai tajunnut pyytää edes anteeksi.
"Eikö se itse tajua miten se kohtelee ystäviään?"
No kyllä minä tajuan. Olen minäkin ihminen. Pohjimmiltani.
Ja kun tajuaminen muuttuu alitajuntaan tallennetusta havainnosta oikeaksi todelliseksi tilanteeksi, syntyy itkua. Paikoitellen jopa tunteita. Vihaisuutta ja syyllisyyttä itseään kohtaan.
Mutta mikä on sellainen ystävä, jolta menettäminen pelossa menee pyytämään hetkeä anteeksipyyntöä varten, joka vastaa takaisin tylysti, törkeyksiä tai on kuin ei kuulisikaan sinua?
Sellainen, joka on joskus on laittanut minulle sängyn ja aamupalaa suorastaan sisarellisesti hymyillen, joka ei halua vastata edes yksinkertaiseen kysymykseen tietokoneen asetuksista. Joka on syy siihen, että kolmannen kerran meinaa itkettää tunnilla.
Anteeksi.
Tuo ystävä ei ole samaa mieltä.
Olen tehnyt jotain pahaa häänelle, enkä ole tunnevammaisena tuntenut syyllisyyttä, tajunnut tekoani, joka tuli vanhasta tottumuksesta, tai tajunnut pyytää edes anteeksi.
"Eikö se itse tajua miten se kohtelee ystäviään?"
No kyllä minä tajuan. Olen minäkin ihminen. Pohjimmiltani.
Ja kun tajuaminen muuttuu alitajuntaan tallennetusta havainnosta oikeaksi todelliseksi tilanteeksi, syntyy itkua. Paikoitellen jopa tunteita. Vihaisuutta ja syyllisyyttä itseään kohtaan.
Mutta mikä on sellainen ystävä, jolta menettäminen pelossa menee pyytämään hetkeä anteeksipyyntöä varten, joka vastaa takaisin tylysti, törkeyksiä tai on kuin ei kuulisikaan sinua?
Sellainen, joka on joskus on laittanut minulle sängyn ja aamupalaa suorastaan sisarellisesti hymyillen, joka ei halua vastata edes yksinkertaiseen kysymykseen tietokoneen asetuksista. Joka on syy siihen, että kolmannen kerran meinaa itkettää tunnilla.
Anteeksi.
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Kuolettavan hyvä meno
Huhhuh.
Olen onnistunut kaatumaan istuessani lattialla.
Jotenkin vain horjahdin ja löin takaraivoni lattiaan.
Olen onnistunut kompastumaan avonaisiin kengännauhoihin ja sain siitä hyvästä kyynärpääni kipsiin kainalosta sormiin.
Olen onnistunut saamaan palovamman ottaessani valmisruoka-annosta ulos mikroaaltouunista.
Tätä menoa onnistun varmasti saamaan muovikukat vahingossa tapettua.
Jos kömpelyydestä voisi tehdä taiteenmuodon, olisin sen huippunimiä.
Olen onnistunut kaatumaan istuessani lattialla.
Jotenkin vain horjahdin ja löin takaraivoni lattiaan.
Olen onnistunut kompastumaan avonaisiin kengännauhoihin ja sain siitä hyvästä kyynärpääni kipsiin kainalosta sormiin.
Olen onnistunut saamaan palovamman ottaessani valmisruoka-annosta ulos mikroaaltouunista.
Tätä menoa onnistun varmasti saamaan muovikukat vahingossa tapettua.
Jos kömpelyydestä voisi tehdä taiteenmuodon, olisin sen huippunimiä.
(Koulu)päivää
Tänään ei ollutkaan videokameroiden kanssa tanssimista (=kuvaamista), vaan edellisellä kerralla kuvatun videomateriaalin editoimista.
Olen editoinut pätkäni valmiiksi jo kaksi kertaa. (Ensimmäisellä kerralla olin saanut kaiken valmiiksi, kun tajusin että muokkasin väärällä kuvakoolla. Ainoa ratkaisu oli aloittaa alusta toisella kuvakoolla.)
Ja minulla on siltikin ylimääräistä aikaa. Liikaa.
Eikä kukaan tunnu tajuavan pätkäni ideaa. En enää edes minäkään. Siitä tuli niin taidepätkä, ettei taiteilijakaan enää pysy perässä.
Kurkkuun sattuu välillä ja se on täynnä räkää, ällöä. Flunssaa siis yrittää melkein olla. Toivottavasti en tule kipeäksi taas. Kilteillä opiskelijoilla ei ole varaa sairastaa ku lomilla. Paitsi että olin lomankin kipeänä. Tarkemmin loman ensimmäisen viikonlopun; olin torstai-illasta lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön asti kuumeessa. Sunnuntaiaamuna kuumetta mitatessa ihan hihkuin, koska mittari näytti kerrankin alle 38 asteen.
Paitsi että mikä kiltti opiskelija minäkin muka olen. :D Kauhea huligaani välillä, kun olen kerrankin saanut kavereita. Kerrankin valo-opin tunnilla teipattiin jesarlla mun ranteet ja nilkat yhteen. Ryhmänohjaaja tuli paikalle, huomasi minut, pyöritteli silmään, käski leikata teipit auki ja ujutti väliin vielä huomautuksen avonaisista kengännauhoista. Ja aikasemmin sinä päivänä pistettiin Janin kanssa kovaa soimaan mankasta Haddawayn What is love-biisi. Nauroin muuten vatsani kipeäksi muiden ilmeille.
Ja tosikavereita ovatkin, muistivat palauttaa eilen syksyn aikana lainaamansa kynät, viivottimet ja kumit. Pienen huomautuksen jälkeen.
Eilen oli lääkäriaika, joka määräsi hirveästi kokeita, joista osa otettiin samantien. "Osa" oli uusi ennätys, peräti 6 verikoeputkiloa tällä kertaa. Enkä muistanut painaa kyynärtaivetta niin tuli mustelma taas.
Toivottavasti saadaan selville vatsavaivan syy.
En mä mistään tiedosta stressaavanikaan. Eikä ole edes rasittavaa poikaystävää, jota jättää, niinkuin eräs Hallatar-äidin blogiin oli ehdottanut. :D
Mitäpä tähän vielä lisäämään?
Olen editoinut pätkäni valmiiksi jo kaksi kertaa. (Ensimmäisellä kerralla olin saanut kaiken valmiiksi, kun tajusin että muokkasin väärällä kuvakoolla. Ainoa ratkaisu oli aloittaa alusta toisella kuvakoolla.)
Ja minulla on siltikin ylimääräistä aikaa. Liikaa.
Eikä kukaan tunnu tajuavan pätkäni ideaa. En enää edes minäkään. Siitä tuli niin taidepätkä, ettei taiteilijakaan enää pysy perässä.
Kurkkuun sattuu välillä ja se on täynnä räkää, ällöä. Flunssaa siis yrittää melkein olla. Toivottavasti en tule kipeäksi taas. Kilteillä opiskelijoilla ei ole varaa sairastaa ku lomilla. Paitsi että olin lomankin kipeänä. Tarkemmin loman ensimmäisen viikonlopun; olin torstai-illasta lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön asti kuumeessa. Sunnuntaiaamuna kuumetta mitatessa ihan hihkuin, koska mittari näytti kerrankin alle 38 asteen.
Paitsi että mikä kiltti opiskelija minäkin muka olen. :D Kauhea huligaani välillä, kun olen kerrankin saanut kavereita. Kerrankin valo-opin tunnilla teipattiin jesarlla mun ranteet ja nilkat yhteen. Ryhmänohjaaja tuli paikalle, huomasi minut, pyöritteli silmään, käski leikata teipit auki ja ujutti väliin vielä huomautuksen avonaisista kengännauhoista. Ja aikasemmin sinä päivänä pistettiin Janin kanssa kovaa soimaan mankasta Haddawayn What is love-biisi. Nauroin muuten vatsani kipeäksi muiden ilmeille.
Ja tosikavereita ovatkin, muistivat palauttaa eilen syksyn aikana lainaamansa kynät, viivottimet ja kumit. Pienen huomautuksen jälkeen.
Eilen oli lääkäriaika, joka määräsi hirveästi kokeita, joista osa otettiin samantien. "Osa" oli uusi ennätys, peräti 6 verikoeputkiloa tällä kertaa. Enkä muistanut painaa kyynärtaivetta niin tuli mustelma taas.
Toivottavasti saadaan selville vatsavaivan syy.
En mä mistään tiedosta stressaavanikaan. Eikä ole edes rasittavaa poikaystävää, jota jättää, niinkuin eräs Hallatar-äidin blogiin oli ehdottanut. :D
Mitäpä tähän vielä lisäämään?
maanantai 27. lokakuuta 2008
Tosi-tv
Otin juustonaksupussini ja avasin sen.
Kävelin pussi kädessä ensin käytävälle ja siitä kurkistin sisään äitini huoneeseen.
Äiti päivittää blogiaan.
Seison hetken ovella ja alan naksujen syömisen.
Siirryn kohta keittiöön ja totean, ettei siellä ole mitään kiinnostavaa.
Syön silti kourallisen naksuja.
Siirryn olohuoneen ovelle ja syön muutaman naksun tuskastuneena tilan kovin minimalistiseen tapahtumarikkauteen.
Siirryn takaisin äitini huoneen ovelle.
- Hei, tee jotain hauskaa.
Äiti purskahtaa nauruun nähdesssään minun vaeltavan ympäriinsä sipsipussi kädessä.
- Tää on kuule tosi-tv:tä parhaimmillaan.
Kävelin pussi kädessä ensin käytävälle ja siitä kurkistin sisään äitini huoneeseen.
Äiti päivittää blogiaan.
Seison hetken ovella ja alan naksujen syömisen.
Siirryn kohta keittiöön ja totean, ettei siellä ole mitään kiinnostavaa.
Syön silti kourallisen naksuja.
Siirryn olohuoneen ovelle ja syön muutaman naksun tuskastuneena tilan kovin minimalistiseen tapahtumarikkauteen.
Siirryn takaisin äitini huoneen ovelle.
- Hei, tee jotain hauskaa.
Äiti purskahtaa nauruun nähdesssään minun vaeltavan ympäriinsä sipsipussi kädessä.
- Tää on kuule tosi-tv:tä parhaimmillaan.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Outo tyttö
Jotain outoa ja ihanaa.
Jotain, mistä jää kihelmöivän mukava olo.
Ja joku ihana, joka sanoo: "Olet ihanan outo. <3"
Ja linkittää kaikkein suloisimman kappaleen. Ihan kuin se kertoisi minusta.
Jotain, mistä jää kihelmöivän mukava olo.
Ja joku ihana, joka sanoo: "Olet ihanan outo. <3"
Ja linkittää kaikkein suloisimman kappaleen. Ihan kuin se kertoisi minusta.
tiistai 16. syyskuuta 2008
Satunnaisia ajatuksia, osa 1
Käsi on vähän hajalla vieläkin, mutta sain perjantaina kipsin pois.
Ranne kipeytyi koneilusta koulussa, koska tein rästitehtäviä kahdentoista tunnin edestä. Ja käsivarsi (ja varsinkin kyynärpää) on vieläkin kipeä, eikä oikein kestä painoa.
Ainakin voin kirjoittaa taas.
Koulussa selitin ja varoitin muita että olen tapaturma-altis, että minulle on arkipäivää se, että satutan vähintään kerran päivässä itseni. Sitten juuri innostuin riehumaan eilen kun en viikkoon ollut koulussa ja onnistuin liukastumaan selälleni. Kaikki paikalla olleet katsoivat huolestuneena ja ensimmäinen, joka sai äänensä kuuluviin sanoi: "Ei kai taas?"
Onneksi ei sattunut tällä kertaa.
Olen iloinen. Olen iloinen koulussa.
Se on vieläkin jännittävän uutta. Tuntuu etten olisi moneen vuoteen ollut näin iloinen.
Enkä ole moneen vuoteen erityisemmin pitänyt talvesta.
Viime viikolla huomasin, että ihan odotan sitä, että tulisi lunta ja pääsisin laskemaan pulkkamäkeen ja painimaan hankeen, kaivamaan luolia ja tekemään lumilinnoja, olemaan lumisotaa ja hypätä pehmeään lumikasaan.
Toivottavasti tulee lunta.
Ranne kipeytyi koneilusta koulussa, koska tein rästitehtäviä kahdentoista tunnin edestä. Ja käsivarsi (ja varsinkin kyynärpää) on vieläkin kipeä, eikä oikein kestä painoa.
Ainakin voin kirjoittaa taas.
Koulussa selitin ja varoitin muita että olen tapaturma-altis, että minulle on arkipäivää se, että satutan vähintään kerran päivässä itseni. Sitten juuri innostuin riehumaan eilen kun en viikkoon ollut koulussa ja onnistuin liukastumaan selälleni. Kaikki paikalla olleet katsoivat huolestuneena ja ensimmäinen, joka sai äänensä kuuluviin sanoi: "Ei kai taas?"
Onneksi ei sattunut tällä kertaa.
Olen iloinen. Olen iloinen koulussa.
Se on vieläkin jännittävän uutta. Tuntuu etten olisi moneen vuoteen ollut näin iloinen.
Enkä ole moneen vuoteen erityisemmin pitänyt talvesta.
Viime viikolla huomasin, että ihan odotan sitä, että tulisi lunta ja pääsisin laskemaan pulkkamäkeen ja painimaan hankeen, kaivamaan luolia ja tekemään lumilinnoja, olemaan lumisotaa ja hypätä pehmeään lumikasaan.
Toivottavasti tulee lunta.
perjantai 5. syyskuuta 2008
Kotona taas.
Oli mielettömän kiva reissu, mutta sen pilasi eräs yksi pikkujuttu.
Nimittäin se, että MURSIN KYYNÄRPÄÄNI kun KOMPASTUIN KENGÄNNAUHOIHINI.
Piti sitten lähteä kotikaupunkiin paikattavaksi.
Vasemmalla kädellä on hieman paha kirjoittaa.
Nimittäin se, että MURSIN KYYNÄRPÄÄNI kun KOMPASTUIN KENGÄNNAUHOIHINI.
Piti sitten lähteä kotikaupunkiin paikattavaksi.
Vasemmalla kädellä on hieman paha kirjoittaa.
torstai 4. syyskuuta 2008
JEE
*Ylienergistä pomppimista ja malttamattomuutta*
Ulkona sataa niin kovaa, että kuulostaa että siellä olisi jumalaton lauma ratsastavia ja kiljuvia hunneja konekiväreiden kanssa. Ilmeisesti vailla päämäärää. Mutta minua se ei masenna, sillä tänään on lähtö. En siis illalla tule takaisin kotiin, (niinkuin jotkut lusmut, murmur) vaan jään sinne 08- ja 06-ryhmien kanssa yöksi. Huomenna kotiin. Varsin hurrrjaa.
Minulla on kova ikävä maastohousuja, joita ahkerasti kulutin kesällä (= melkein aina). Yritin laittaa ne aamulla päälle kahden kalsarien kera, kunnes totesin, että jos joku toinen päivä kumminkin. Joku päivä, joka ei sisällä metsässä pomppimista kameran kanssa.
Saimme eilen ohjelman sinne. Hainkin sen juuri ja tutkin mitä siinä on. Ensimmäisellä sivulla on summittainen ja löyhä tuntiaikataulu. Toisella sivulla on lista leikkejä ja pelejä, mitä aiotaan tehdä. Toinen sivu aiheutti hieman närkästystä, mutta totesin, että jos muut eivät halua leikkiä, minä leikin sitten yksin meidän ryhmänohjaajan kanssa.
Hän muuten sanoi minulle näin:
"Vaikka mä oon jo kolkytkaks, mä silti haluan mennä pulkkamäkeen. Aikuiset tekee itsestään aikuisia menemällä laskettelemaan. Ja sitäpaitsi pulkkailu on halvempaa."
Blogiteksteissäni ei ole enää mitään järjestelmällisyyttä. Kerron vain randomisti faktoja, jotka tulevat päähäni. Ehkä tämä kuvaa minua paremmin kuin yhdessä aiheessa pysyminen. Se muuten tuottaa hankaluuksia.
Siis yhdessä aiheessa pysyminen. :'D
Ja ilmeisesti ajatusten koossa pitäminen näin innostuneena. Nyt voisin vaikka haukata aamupalaa. Eihän bussikaan lähde kohti Heinolaa kuin vasta kymmeneltä. (Heräsin jo viideltä, yritin sinnikkäästi nukkua kuuteen asti, jolloin nousin ylös ja puin jo itseni valmiiksi ja pakkasin viimeiset asiat.)
(PS. Tuon ensimmäisen lauseeni selitystä: 'Jumalaton lauma ratsastavia hunneja' = Sateen ropina on miljoonien kavioiden kopseeseen verrattavissa. 'Kiljuvia' = Tuuli ujeltaa hiukan. Varmaan vetää ikkunoista. D: 'Konekivääreiden kanssa' = Toisen ropinan kanssa epäsynkassa oleva ropina, joka tulee kun pisarat osuvat ikkunalautaan/seinään/ränniin.)
(PSS: Ihmiset olettavat minun masentuvan siitä tiedosta, että herra Sienellä on tyttöystävä. Minusta on vaan parempi näin. Kaveriksi mä sitä kumminkin tarkoitin.)
Ulkona sataa niin kovaa, että kuulostaa että siellä olisi jumalaton lauma ratsastavia ja kiljuvia hunneja konekiväreiden kanssa. Ilmeisesti vailla päämäärää. Mutta minua se ei masenna, sillä tänään on lähtö. En siis illalla tule takaisin kotiin, (niinkuin jotkut lusmut, murmur) vaan jään sinne 08- ja 06-ryhmien kanssa yöksi. Huomenna kotiin. Varsin hurrrjaa.
Minulla on kova ikävä maastohousuja, joita ahkerasti kulutin kesällä (= melkein aina). Yritin laittaa ne aamulla päälle kahden kalsarien kera, kunnes totesin, että jos joku toinen päivä kumminkin. Joku päivä, joka ei sisällä metsässä pomppimista kameran kanssa.
Saimme eilen ohjelman sinne. Hainkin sen juuri ja tutkin mitä siinä on. Ensimmäisellä sivulla on summittainen ja löyhä tuntiaikataulu. Toisella sivulla on lista leikkejä ja pelejä, mitä aiotaan tehdä. Toinen sivu aiheutti hieman närkästystä, mutta totesin, että jos muut eivät halua leikkiä, minä leikin sitten yksin meidän ryhmänohjaajan kanssa.
Hän muuten sanoi minulle näin:
"Vaikka mä oon jo kolkytkaks, mä silti haluan mennä pulkkamäkeen. Aikuiset tekee itsestään aikuisia menemällä laskettelemaan. Ja sitäpaitsi pulkkailu on halvempaa."
Blogiteksteissäni ei ole enää mitään järjestelmällisyyttä. Kerron vain randomisti faktoja, jotka tulevat päähäni. Ehkä tämä kuvaa minua paremmin kuin yhdessä aiheessa pysyminen. Se muuten tuottaa hankaluuksia.
Siis yhdessä aiheessa pysyminen. :'D
Ja ilmeisesti ajatusten koossa pitäminen näin innostuneena. Nyt voisin vaikka haukata aamupalaa. Eihän bussikaan lähde kohti Heinolaa kuin vasta kymmeneltä. (Heräsin jo viideltä, yritin sinnikkäästi nukkua kuuteen asti, jolloin nousin ylös ja puin jo itseni valmiiksi ja pakkasin viimeiset asiat.)
(PS. Tuon ensimmäisen lauseeni selitystä: 'Jumalaton lauma ratsastavia hunneja' = Sateen ropina on miljoonien kavioiden kopseeseen verrattavissa. 'Kiljuvia' = Tuuli ujeltaa hiukan. Varmaan vetää ikkunoista. D: 'Konekivääreiden kanssa' = Toisen ropinan kanssa epäsynkassa oleva ropina, joka tulee kun pisarat osuvat ikkunalautaan/seinään/ränniin.)
(PSS: Ihmiset olettavat minun masentuvan siitä tiedosta, että herra Sienellä on tyttöystävä. Minusta on vaan parempi näin. Kaveriksi mä sitä kumminkin tarkoitin.)
tiistai 2. syyskuuta 2008
Syyspäivä
Täytyypä muuten hehkuttaa, miten ihana meidän ryhmänohjaaja onkaan. Se on paras opettaja, mitä minulla koskaan on ollut.
Lisäksi täytyy sanoa, että - että.
Pahuksen varhaisdementia. En ees muista mitä olin sanomassa.
Unohdin mitä piti kirjoittaa.
Harmillista.
Lisäksi täytyy sanoa, että - että.
Pahuksen varhaisdementia. En ees muista mitä olin sanomassa.
Unohdin mitä piti kirjoittaa.
Harmillista.
maanantai 1. syyskuuta 2008
Pivöö
Kahdeksassa tunnissa kuvista on se huono puoli, et loppupäivästä ei oikeen enää jaksa keskittyä ja työt saattaa mennä sössöksi.
Meillä on torstaina ruokailun jälkeen (parasta on ettei torstaina oo aamupäivän tunteja) lähtö kuvausretkelle seikkailukeskukseen 06-ryhmän kanssa. Meidän ryhmä kuvaa ja 'nollakutoset', kuten heitä tuttavallisesti kutsumme, toimii malleina. Säänä on kuulemma luvassa 'räntää vaakatasossa'.
Toivottavasti en tuu kipeeks tässä välissä. Eilen nukahdin puoli kahdeksalta ja tänään koulussa oli vähän kuumeinen olo. Ois kurjaa just nyt tulla kipeeks ku ois jotain kivaa luvassa loppuviikosta.
PS: Olen niin hyvällä tuulella että sanon ihan että: asdfghjkläääh <3. Eräs tietty herra Sieni hymyili mulle tänään. Piti jatkaa vesivärien pesemistä tai ois voinut muuttua polvet makaroneiksi.
Meillä on torstaina ruokailun jälkeen (parasta on ettei torstaina oo aamupäivän tunteja) lähtö kuvausretkelle seikkailukeskukseen 06-ryhmän kanssa. Meidän ryhmä kuvaa ja 'nollakutoset', kuten heitä tuttavallisesti kutsumme, toimii malleina. Säänä on kuulemma luvassa 'räntää vaakatasossa'.
Toivottavasti en tuu kipeeks tässä välissä. Eilen nukahdin puoli kahdeksalta ja tänään koulussa oli vähän kuumeinen olo. Ois kurjaa just nyt tulla kipeeks ku ois jotain kivaa luvassa loppuviikosta.
PS: Olen niin hyvällä tuulella että sanon ihan että: asdfghjkläääh <3. Eräs tietty herra Sieni hymyili mulle tänään. Piti jatkaa vesivärien pesemistä tai ois voinut muuttua polvet makaroneiksi.
torstai 28. elokuuta 2008
Ai mikä tauko?
Hupsista. Tainnut kestää tämä muuttotauko hiukan turhan pitkään. Jos ne nyt vaikka ois jo ohi, kun ollaan täällä jo kaks kuukautta asuttu.
Aika siis päivittää ja kirjoittaa jotain. (Ja saada äiti muistuttamasta blogin 'muuttotauosta'.)
Tänään ei ole kuin iltapäivän tunnit, joten ei tarvitse mennä kouluun kuin syömään. Jos sitäkään. Unohdin kuitenkin sen jo eilen illalla ja laitoin herätyksen kuudelta. Herättyäni siihen laitoin sen unenpöppörössä tauolle ja meinasin jatkaa unia. Sitten äiti ilmestyy ovelle herättämään ja myöhäistä aamua selittäen vedän peiton korviini. Tässä vaiheessa huomaan muuten, että minulla ei ole sukkia ja jalkojani palelee. Muutaman minuutin ehdin silmät kiinni levätä vielä, kun oma kännykkäni alkaa taas herättämään minua ja tervehtii heti aamusta nätisti: "HERÄÄ PAHVI!".
Ihan ihmeellistä kun koulussa on mukavaa ja ihan odottaa sinne pääsemistä. Siellä tulee toimeen ihmisten kanssa ja ne ihan hakeutuu omasta vapaasta tahdostaan seuraan. Hurjaa. Paljon poikia siellä kyllä on, kumma juttu. :D Mitenkäs se nyt silleen, sehän on sentään amiska. Meillä on tyttövaltainen ryhmä, niin poikien enemmistön unohtaa tunneilla. Ryhmästä osa on vanhempia ja suorittaa sen kahdessa vuodessa, ja melkeinpä loput suorittavat kaksoistutkintoa, eli noin kolmessa ja puolessa.
Jos tässä oisi vaikka kaikki tältä erää, vaikka tässä ehtii vielä syödä jo toisen aamiaisen ennen kouluun lähtöä. Sain eilen pitkästä aikaa mp3-soittimen (<3!) (edellinen meni rikki jo joskus tammikuussa, olen siitä asti kärsinyt ilman) ja nyt en malta olla räpläämättä sitä.
PS: Kuva on muuten mun ottama. Lainailen koulun takia paljon äidin kameraa (= omin sen) ja kuvasin sillä kaupungilla tämän maiseman eräs ilta ystäväni kanssa.
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Muuttotauko
En kirjoittele nyt paljon, kun on muutto kesken.
Tämä menikin vähän hassusti, kun ensin oli hupi ja sitten työ.
(Käytiin Enkelin kanssa Lintsillä.)
maanantai 16. kesäkuuta 2008
VALINTA ON TAPAHTUNUT!
MINÄ PÄÄSIN!
Sinne pääsi vain neljä kaksoistutkintoa suorittamaan ja MINÄ PÄÄSIN!
Olen ihan sekaisin onnesta!
Sinne pääsi vain neljä kaksoistutkintoa suorittamaan ja MINÄ PÄÄSIN!
Olen ihan sekaisin onnesta!
sunnuntai 15. kesäkuuta 2008
Ensimmäinen haaste: Kuusi toivetta
Toinen ainoista kommentoijistani, eli Savisuti, haastoi minut kirjaamaan kuusi toivetta.
- Toivon, että tulevat opiskeluvuodet, missä ikinä sitten ovatkaan, ovat paljon parempia kuin yhdeksän mennyttä vuotta.
- Toivon, että ne muutamat rakkaat ystäväni eivät unohda minua.
- Toivon, että saisin uuden sängyn! D: Edellinen narskuu ja rytisee enkä uskalla enää edes kääntyä öisin.
- Toivon, että saisin tyttömäiset kesäkengät. Jotku tennarit. Ettei pidä paljain jaloin mennä. Är.
- Toivon, että saisin jostain jonkinlaisen työn, että saisin rahaa.
- Toivon, ettei Amerikkaan tule samanlaista presindenttiä kuin .... No. Toivotaan maailmanrauhaa. Aina saa toivoa.
Ja haastan sitten toisen blogini kommentoijan, Hallatar-äitini!
- Toivon, että tulevat opiskeluvuodet, missä ikinä sitten ovatkaan, ovat paljon parempia kuin yhdeksän mennyttä vuotta.
- Toivon, että ne muutamat rakkaat ystäväni eivät unohda minua.
- Toivon, että saisin uuden sängyn! D: Edellinen narskuu ja rytisee enkä uskalla enää edes kääntyä öisin.
- Toivon, että saisin tyttömäiset kesäkengät. Jotku tennarit. Ettei pidä paljain jaloin mennä. Är.
- Toivon, että saisin jostain jonkinlaisen työn, että saisin rahaa.
- Toivon, ettei Amerikkaan tule samanlaista presindenttiä kuin .... No. Toivotaan maailmanrauhaa. Aina saa toivoa.
Ja haastan sitten toisen blogini kommentoijan, Hallatar-äitini!
Kuvallinen todistusaineisto: osa 1
Perjantaina minulla oli vähän tyl- siis öh, tekemättömyys-olo.
Koska tekemis-listassani oli "tee kollaasi", kaivoin leikekansioni esiin. Kansio oli laajentunut noin puolikkaan A4:sen kokoisesta paperikansiosta A4:sen kokoiseksi muovitaskuksi viimeksi, kun olin lisännyt matkailu-kuvastoista ottamiani sivun kokoisia kuvia.
Ja kun keksin, että voin laskea yhteen yksi + yksi + yksi ja saada tulokseksi yhden IIIISON asian, niin miksikäs ei!
(Laskutoimituksen selventäminen: Jokainen yksi kuvaa jotain tekemistä: "yksi" on tylsyyden poistaminen, "+ yksi" on kollaasin teko ja "+ yksi" huoneen teemoittaminen. Tulokseksi saatu yksi ISO on siis tuo seinäkollaasini, josta tuo kuva on. [Ja rajattu vielä, ei edes näy kaikkia reunoille laietettuja kuvia] Kysymys on siis monen kärpäsen - tai asian lyömisestä yhdellä iskulla.)
Eilinen
Eilen oli tyypillinen päivä. Sosiaalisempi kuin yleensä, mutta melko tavallinen minulle.
Heräsin tosiaan kuudelta. Aamupäivä tuntui hirveän pitkältä, kun oli herännyt niin aikaisin. Ehdin olla koneellakin. (Olen pitänyt kiinni lupauksestani olla pois tietokoneelta kahdeltatoista viiteen.)
Sitten lähdin kaupunkiin yhdeksi. Ajattelin mennä puolen bussilla, että ehdin varttia vaille jo torille. Hotkaisen ruokani äkkiä loppuun ja pinkaisin hakemaan laukun ja hypin pihalle pysäkille.
Odotin hetken ja katsoin sitten aikatauluun pysäkillä. Jahas. Kesäaikataulussa lukee, ettei bussi kulje tänään tänne. Kävelin sitten katua pitkin tien päähän toisen bussin pysäkille.
Odotin sitä bussia hetken ja menin sitten torille. Tekstasin ystävälleni Joelle että 'tulen hiukan myöhässä'. Torille päästyäni soitan hänelle. "No niin, möyhästyin minuutin, missä olet?"
Joe vastasi paniikissa että eikös me sovittukaan tapaamista KOLMEKSI? Nolona mutisin jotain siitä, miten ilmeisesti olin unohtanut kaiken koulussa oppimani jo, mukaanlukien kellon.
Viihdytin itseäni sitten kaksi tuntia kaupungilla, ennenkuin näkisin ystäväni. Kävelin kirjastoon vain huomatakseni, että se oli kiinni; vain lukusali oli auki. Siitä ei siis ollut mitään iloa ja käännyin takaisin. Kävelin takaisin keskustaan ja huomasin muistivihkoni laukussa. Ostin sitten kirjakaupasta kynän. Oli hiukan huvittavaa, kun naama virneessä lätkäisen yhen ainoan kynän tiskille. Myyjätär ottaa kynän ja piippaa sen viivakoodin koneelle ja varmistaa sen maksavan kolmekymmentäviisi senttiä. Annan neljäkymmentä senttiä hänelle ja saan viisi senttiä takaisin kuittauksen kanssa: "Meneekö näin vai tarviiko pussia?"
Menin sitten Lanunaukion penkille istumaan ja piirtelin ja kirjoitin miehestä, joka makasi toisella penkillä ja söi sipsejä mietteissään. Kesäteatteria mainostamaan tullut ryhmä tuli jakamaan esitteitä ja lauleli lauluja kahden kitaran säestyksellä.
Joe sitten tuli ja tapasimme ja lähdimme satunnaisesti kävelemään minne jalkamme kantoivat. Tosiaan kiertelimme ympäri kaupunkia; lanunaukiolta trion kulmalle, sieltä korttelin ympäri kirkon viereiselle suihkulähteelle, josta alas polulle, jota kuljimme lyseon koululle saakka, sitten paavolan citymarkettiin ja sieltä vielä sen parkkipaikan tien toisella puolella olevalle penkeille. Noin kolme tuntia me höpötettiin toisemme kanssa.
Sitten jäin yksin odottamaan bussia. Poistelin kännykästä lähetettyjä viestejä ja astuin bussiin kun huomasin sen tulevan pysäkille. Ensimmäisen pysäkin jälkeen bussi kääntyikin ihan väärään suuntaan. Kysyin paniikkini peittäen takana istuvalta naiselta, mikäs tämän bussin numero nyt olikaan. Jäin seuraavalla pysäkillä pois ja jouduin kävelemään kotiin sieltä.
Ei siinä muuten oisi mitään valittamista ollutkaan, oli ihan kiva kävellä, mutta kun laukussa olleet ostokset painoivat ja laukku alkoi hiertää olkaa.
Kotiin tultuani sain sitten lillua kolmekymmentäviisi minuuttia kuumassa suihkussa, jonka jälkeen seuraava kylpyhuoneeseen astunut kokee ilmeisen kuuman ja märän tunteen ilman kosteudesta, jonka jälkeen vessapaperikin tuntuu märältä.
Tälläisiä päiväni yleensä ovat. Satunnaisia möhläyksiä ja niiden seurauksia, satunnaisia iloja ja ystävien piristäviä juttuja.
Kuten että "nolottavin kuolinsyy olisi varmaan jäädä Puksujunan alle".
Heräsin tosiaan kuudelta. Aamupäivä tuntui hirveän pitkältä, kun oli herännyt niin aikaisin. Ehdin olla koneellakin. (Olen pitänyt kiinni lupauksestani olla pois tietokoneelta kahdeltatoista viiteen.)
Sitten lähdin kaupunkiin yhdeksi. Ajattelin mennä puolen bussilla, että ehdin varttia vaille jo torille. Hotkaisen ruokani äkkiä loppuun ja pinkaisin hakemaan laukun ja hypin pihalle pysäkille.
Odotin hetken ja katsoin sitten aikatauluun pysäkillä. Jahas. Kesäaikataulussa lukee, ettei bussi kulje tänään tänne. Kävelin sitten katua pitkin tien päähän toisen bussin pysäkille.
Odotin sitä bussia hetken ja menin sitten torille. Tekstasin ystävälleni Joelle että 'tulen hiukan myöhässä'. Torille päästyäni soitan hänelle. "No niin, möyhästyin minuutin, missä olet?"
Joe vastasi paniikissa että eikös me sovittukaan tapaamista KOLMEKSI? Nolona mutisin jotain siitä, miten ilmeisesti olin unohtanut kaiken koulussa oppimani jo, mukaanlukien kellon.
Viihdytin itseäni sitten kaksi tuntia kaupungilla, ennenkuin näkisin ystäväni. Kävelin kirjastoon vain huomatakseni, että se oli kiinni; vain lukusali oli auki. Siitä ei siis ollut mitään iloa ja käännyin takaisin. Kävelin takaisin keskustaan ja huomasin muistivihkoni laukussa. Ostin sitten kirjakaupasta kynän. Oli hiukan huvittavaa, kun naama virneessä lätkäisen yhen ainoan kynän tiskille. Myyjätär ottaa kynän ja piippaa sen viivakoodin koneelle ja varmistaa sen maksavan kolmekymmentäviisi senttiä. Annan neljäkymmentä senttiä hänelle ja saan viisi senttiä takaisin kuittauksen kanssa: "Meneekö näin vai tarviiko pussia?"
Menin sitten Lanunaukion penkille istumaan ja piirtelin ja kirjoitin miehestä, joka makasi toisella penkillä ja söi sipsejä mietteissään. Kesäteatteria mainostamaan tullut ryhmä tuli jakamaan esitteitä ja lauleli lauluja kahden kitaran säestyksellä.
Joe sitten tuli ja tapasimme ja lähdimme satunnaisesti kävelemään minne jalkamme kantoivat. Tosiaan kiertelimme ympäri kaupunkia; lanunaukiolta trion kulmalle, sieltä korttelin ympäri kirkon viereiselle suihkulähteelle, josta alas polulle, jota kuljimme lyseon koululle saakka, sitten paavolan citymarkettiin ja sieltä vielä sen parkkipaikan tien toisella puolella olevalle penkeille. Noin kolme tuntia me höpötettiin toisemme kanssa.
Sitten jäin yksin odottamaan bussia. Poistelin kännykästä lähetettyjä viestejä ja astuin bussiin kun huomasin sen tulevan pysäkille. Ensimmäisen pysäkin jälkeen bussi kääntyikin ihan väärään suuntaan. Kysyin paniikkini peittäen takana istuvalta naiselta, mikäs tämän bussin numero nyt olikaan. Jäin seuraavalla pysäkillä pois ja jouduin kävelemään kotiin sieltä.
Ei siinä muuten oisi mitään valittamista ollutkaan, oli ihan kiva kävellä, mutta kun laukussa olleet ostokset painoivat ja laukku alkoi hiertää olkaa.
Kotiin tultuani sain sitten lillua kolmekymmentäviisi minuuttia kuumassa suihkussa, jonka jälkeen seuraava kylpyhuoneeseen astunut kokee ilmeisen kuuman ja märän tunteen ilman kosteudesta, jonka jälkeen vessapaperikin tuntuu märältä.
Tälläisiä päiväni yleensä ovat. Satunnaisia möhläyksiä ja niiden seurauksia, satunnaisia iloja ja ystävien piristäviä juttuja.
Kuten että "nolottavin kuolinsyy olisi varmaan jäädä Puksujunan alle".
Unirytmi
"Uni-mikä? Onks se joku biisi? Kuka sen esittää?"
Heräsin tänään yhdeltätoista.
Menin nukkumaan eilen illalla... - en edes tiedä milloin.
Heräsin eilen kuudelta ralliin lähtijöiden kolaamiseen.
Olin nukkunut neljä tuntia. Sain yhdeltä paikattua veljen housut, luin sitten tunnin kirjaa ja menin
sitten kahdelta nukkumaan.
Sitä edellisenä aamuna olin herännyt viideltä siihen että kutisin kaikkialta. Kun sain selkäni raavittua epäkutivaksi, nukahdin uudelleen, ja nukuin tukisti yhteentoista.
Ja kouluaikaan heräsin joka päivä kuuden ja puoli kuuden välillä.
Ja tapasin viimein ensimmäisen ihmisen, joka sanoi että minulla EI ole silmien aluset tummat. Yleensä kaikki sanovat päinvastaista.
Heräsin tänään yhdeltätoista.
Menin nukkumaan eilen illalla... - en edes tiedä milloin.
Heräsin eilen kuudelta ralliin lähtijöiden kolaamiseen.
Olin nukkunut neljä tuntia. Sain yhdeltä paikattua veljen housut, luin sitten tunnin kirjaa ja menin
sitten kahdelta nukkumaan.
Sitä edellisenä aamuna olin herännyt viideltä siihen että kutisin kaikkialta. Kun sain selkäni raavittua epäkutivaksi, nukahdin uudelleen, ja nukuin tukisti yhteentoista.
Ja kouluaikaan heräsin joka päivä kuuden ja puoli kuuden välillä.
Ja tapasin viimein ensimmäisen ihmisen, joka sanoi että minulla EI ole silmien aluset tummat. Yleensä kaikki sanovat päinvastaista.
perjantai 13. kesäkuuta 2008
No AI JAA.
Ei sitten saatukaan tietää että mihin päästään.
Oli ollut sählinkiä kuulemma ammattikouluissa et ne ei ollu saanu papereita lähetettyä. Jonkun opetushallituksen sivuille oli laitettu tiedote, että ammattikoululaiset saa tietää vasta maanantaina.
Eli jännitys jatkuu.
Lukiolaiset saivat jo tietää paikkansa.
Kuulemma jossain lukioissakin oli sählätty, ne, jotka eivät olisi päässeet kouluun arvosanoillaan, olivat listoilla, ja ne, jotka oisivat päässeet, puuttuivat listoilta.
Soitin uteliaana eräälle ystävälleni, mihin hän pääsi. Oli peräti toinen kerta kun juttelimme puhelimessa. Hän oli päässyt ensisijaisesti pyrkimäänsä lukioon. (Ja hänen äitinsä on opettaja toisessa lukiossa, joten hän tiesi kertoa hänen koulunsa sähläyksestä.)
Puhelun aikana tuli pari hämillistä hiljaista hetkeä, jolloin kumpikaan ei tiennyt mitä sanoa. Hymyilin vain. Harmi ettei hän nähnyt sitä. Hymyilin vielä puhelun jälkeenkin.
Ja nyt on aika sanaton olo.
Oli ollut sählinkiä kuulemma ammattikouluissa et ne ei ollu saanu papereita lähetettyä. Jonkun opetushallituksen sivuille oli laitettu tiedote, että ammattikoululaiset saa tietää vasta maanantaina.
Eli jännitys jatkuu.
Lukiolaiset saivat jo tietää paikkansa.
Kuulemma jossain lukioissakin oli sählätty, ne, jotka eivät olisi päässeet kouluun arvosanoillaan, olivat listoilla, ja ne, jotka oisivat päässeet, puuttuivat listoilta.
Soitin uteliaana eräälle ystävälleni, mihin hän pääsi. Oli peräti toinen kerta kun juttelimme puhelimessa. Hän oli päässyt ensisijaisesti pyrkimäänsä lukioon. (Ja hänen äitinsä on opettaja toisessa lukiossa, joten hän tiesi kertoa hänen koulunsa sähläyksestä.)
Puhelun aikana tuli pari hämillistä hiljaista hetkeä, jolloin kumpikaan ei tiennyt mitä sanoa. Hymyilin vain. Harmi ettei hän nähnyt sitä. Hymyilin vielä puhelun jälkeenkin.
Ja nyt on aika sanaton olo.
torstai 12. kesäkuuta 2008
Kotimatkan mietelmä
Muistatko sen päivän
Jolloin pilvet olivat pahvilavasteita
Miehet velliä
Ja ulvoimme sokeina paperikuuta?
Jolloin oksien muodostamasta raosta,
Joka oli sydämen muotoinen
Paistoi aurinko silmiisi?
Jokainen mustelma ja haavauma
Jokainen ilon kyynel ja mahavaiva
Yhtyivät yhteen suureen ilmavaivaan
Jota myös rakkaudeksi kutsutaan:
Sitä pidätellään,
Pinnistellen pidetään kiinni,
Ja kun se lopulta pääsee ilmaan
Se leviää kaikkialle.
Ajan myötä se katoaa tuuleen.
Jolloin pilvet olivat pahvilavasteita
Miehet velliä
Ja ulvoimme sokeina paperikuuta?
Jolloin oksien muodostamasta raosta,
Joka oli sydämen muotoinen
Paistoi aurinko silmiisi?
Jokainen mustelma ja haavauma
Jokainen ilon kyynel ja mahavaiva
Yhtyivät yhteen suureen ilmavaivaan
Jota myös rakkaudeksi kutsutaan:
Sitä pidätellään,
Pinnistellen pidetään kiinni,
Ja kun se lopulta pääsee ilmaan
Se leviää kaikkialle.
Ajan myötä se katoaa tuuleen.
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Varsin mukavaa. <3
Olen niin iloinen, että meinasin aloittaa blogimerkinnän hymiöllä.
On ollut varsin mukava kaksipäiväinen.
Eilen sain tehtyä listan ja menin koneelta heti pois, kun kello oli 12.
Otin kitaran huvin vuoksi ja rämpyttelin sitä. Soittelin kaikkia mieleen tulleita bassokuvioita, jotka muistin. Isoveli kurkkasi oven raosta ja heitti että "soita paranoid". Kuuntelin hetken kappaletta ja tapailin hetken kitaralla. Sitten huusin isoveljen ovelle että "onko nyt hyvä?" ja soitin säkeistön Paranoidia hänelle.
Sitten piirtelin ja odotin, että paras ystäväni tulisi kylään. Rupesin piirtämään. Koska en ole piirtänyt pitkään aikaan, taitavuus on ilmeisesti kasaantunut ja purkautui piirustukseen varsin komeasta miehestä (laulamassa ilmeisesti karaokea mikkiin) johon olen hyvin tyytyväinen.
E sitten tuli, sateessa pyöräilleenä ihan läpimärkänä ja kerran jo sitten kuivuneena ja toi meidän erikoisen eli Fazerin Lontoon Rae-suklaalevyn, jonka me sitten söimme kahteen pekkaan murehtien erästä henkilöä. Sydänsuruihin auttaa aina suklaa. Varsinkin, jos sen saa syödä parhaan ystävän kanssa.
Sade taukosi illalla, joten lähdimme kävelylenkille. Tehtiin oikein pitkä kävelylenkki, ja mentiin kauppaan. Ostettiin E:n rahoilla karkkia. (Siitä hyvästä, että sanoin E:lle, että hän saa syödä sen pussillisen Pollyjään yksin, hän osti minulle Kinder-munan, pikkupussin Haribon hedelmäkarkkeja, vihreän Muumi-tikkarin ((Muumi-tikkarit ovat ainoat hyväksymäni muodot Muumeista. Ei niistä enää ikinä sen enempää. Piste)) ja Dove-patukan.) Sitten jatkettiin lenkkiä ja mentiin metsään korkealle ja löydettiin sieltä korkealta penkki. Istuttiin siihen ja katseltiin hienoa järvinäköalaa. No. Sen verran mitä sitä järveä niiden kerrostalojen takaa enää näki.
Sitten mentiin kotiin kun tuli äidiltä yhdeksältä viesti ja piti mennä saunaan, mutta loppujen lopuksi vain minä menin suihkuun. Saunakin oli jo kylmennyt kun meillä kesti niin kauan tulla takaisin. Ja me unohdettiin syödä iltapalaa. Mutta me syötiin illalla karkkeja. (Terveellistä, eikö?) Huomasimme että olin unohtanut syödä joululahjaksi saamani sydämen muotoisen rasiallisen sydänsuklaita. Söimme sen puoliksi.
Seuraavana aamuna meillä oli pientä kränää (Minä huusin "ARGH!" ja marssin toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Sen sitä saa kun on kaksi itsepäistä kaverusta.) mutta kun menimme kaupunkiin, meillä oli kivaa. Kävimme Sokoksessa etsimässä E:lle mekkoa ja sitten menimme hakemaan ylioppilasvalokuvat liikkeestä. Tapasimme siellä erään nukkeilija-ystäväni, joka liittyi seuraamme tunniksi, että pääsisi avokkinsa päästessä töistä hänen kyydissään sitten kotiin. Valokuvat haettuamme menimme kirpputorille. Ihan hinguin päästä kirpputorille.
Tein pikkurahalla taas loistavia löytöjä, ja ihan omanlaisiani vaatteita. Vihreä tekstillinen kangasvyö, mustat housut, valkoinen röyhelöpaita, korkkarisandaalit (olivat vain euron joten otin ne, ne ovat lisäksi uskomattoman sopivat!), maastokuvioinen verkkotoppi, musta halterneck ja ruskea toppi. Ja vain seitsemällä ja puolella eurolla. Mutten löytänyt kuin yhden ainoan ponin, sekin feikki, tai ainakin sellainen, millaista en halunnut; liian pieni ja kovaa muovia, ei kääntyvää päätä. Täytyy mennä toiselle kirpparille etsimään.
Sitten menimme kirjastoon ja löysin löydettävien cd:iden listalta kaksi. Kolmas sattui mukaan vahingossa, sitäkin olin etsinyt mutta unohtanut laittaa listalle. Lainasin myös Terry Pratchettin kirjan, koska E:n mielestä hänen kirjansa ovat vain niin loistavia. E tarjosi minulle aterian Thai-ravintolassa. Se oli niin hyvää, yhtä hyvää kuin silloinkin, kun eräs toinen ystäväni oli juuri siellä samaisessa paikassa kerran tarjonnut minulle aterian.
Ja kotiin tullessani äiti teki meille iltaherkuksi suklaamoussea. Nam.
Ainoaksi huonoksi puoleksi näistä kahdesta päivästä sanoisin sen, että... astuin jossain vaiheessa koiranläjään.
On ollut varsin mukava kaksipäiväinen.
Eilen sain tehtyä listan ja menin koneelta heti pois, kun kello oli 12.
Otin kitaran huvin vuoksi ja rämpyttelin sitä. Soittelin kaikkia mieleen tulleita bassokuvioita, jotka muistin. Isoveli kurkkasi oven raosta ja heitti että "soita paranoid". Kuuntelin hetken kappaletta ja tapailin hetken kitaralla. Sitten huusin isoveljen ovelle että "onko nyt hyvä?" ja soitin säkeistön Paranoidia hänelle.
Sitten piirtelin ja odotin, että paras ystäväni tulisi kylään. Rupesin piirtämään. Koska en ole piirtänyt pitkään aikaan, taitavuus on ilmeisesti kasaantunut ja purkautui piirustukseen varsin komeasta miehestä (laulamassa ilmeisesti karaokea mikkiin) johon olen hyvin tyytyväinen.
E sitten tuli, sateessa pyöräilleenä ihan läpimärkänä ja kerran jo sitten kuivuneena ja toi meidän erikoisen eli Fazerin Lontoon Rae-suklaalevyn, jonka me sitten söimme kahteen pekkaan murehtien erästä henkilöä. Sydänsuruihin auttaa aina suklaa. Varsinkin, jos sen saa syödä parhaan ystävän kanssa.
Sade taukosi illalla, joten lähdimme kävelylenkille. Tehtiin oikein pitkä kävelylenkki, ja mentiin kauppaan. Ostettiin E:n rahoilla karkkia. (Siitä hyvästä, että sanoin E:lle, että hän saa syödä sen pussillisen Pollyjään yksin, hän osti minulle Kinder-munan, pikkupussin Haribon hedelmäkarkkeja, vihreän Muumi-tikkarin ((Muumi-tikkarit ovat ainoat hyväksymäni muodot Muumeista. Ei niistä enää ikinä sen enempää. Piste)) ja Dove-patukan.) Sitten jatkettiin lenkkiä ja mentiin metsään korkealle ja löydettiin sieltä korkealta penkki. Istuttiin siihen ja katseltiin hienoa järvinäköalaa. No. Sen verran mitä sitä järveä niiden kerrostalojen takaa enää näki.
Sitten mentiin kotiin kun tuli äidiltä yhdeksältä viesti ja piti mennä saunaan, mutta loppujen lopuksi vain minä menin suihkuun. Saunakin oli jo kylmennyt kun meillä kesti niin kauan tulla takaisin. Ja me unohdettiin syödä iltapalaa. Mutta me syötiin illalla karkkeja. (Terveellistä, eikö?) Huomasimme että olin unohtanut syödä joululahjaksi saamani sydämen muotoisen rasiallisen sydänsuklaita. Söimme sen puoliksi.
Seuraavana aamuna meillä oli pientä kränää (Minä huusin "ARGH!" ja marssin toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Sen sitä saa kun on kaksi itsepäistä kaverusta.) mutta kun menimme kaupunkiin, meillä oli kivaa. Kävimme Sokoksessa etsimässä E:lle mekkoa ja sitten menimme hakemaan ylioppilasvalokuvat liikkeestä. Tapasimme siellä erään nukkeilija-ystäväni, joka liittyi seuraamme tunniksi, että pääsisi avokkinsa päästessä töistä hänen kyydissään sitten kotiin. Valokuvat haettuamme menimme kirpputorille. Ihan hinguin päästä kirpputorille.
Tein pikkurahalla taas loistavia löytöjä, ja ihan omanlaisiani vaatteita. Vihreä tekstillinen kangasvyö, mustat housut, valkoinen röyhelöpaita, korkkarisandaalit (olivat vain euron joten otin ne, ne ovat lisäksi uskomattoman sopivat!), maastokuvioinen verkkotoppi, musta halterneck ja ruskea toppi. Ja vain seitsemällä ja puolella eurolla. Mutten löytänyt kuin yhden ainoan ponin, sekin feikki, tai ainakin sellainen, millaista en halunnut; liian pieni ja kovaa muovia, ei kääntyvää päätä. Täytyy mennä toiselle kirpparille etsimään.
Sitten menimme kirjastoon ja löysin löydettävien cd:iden listalta kaksi. Kolmas sattui mukaan vahingossa, sitäkin olin etsinyt mutta unohtanut laittaa listalle. Lainasin myös Terry Pratchettin kirjan, koska E:n mielestä hänen kirjansa ovat vain niin loistavia. E tarjosi minulle aterian Thai-ravintolassa. Se oli niin hyvää, yhtä hyvää kuin silloinkin, kun eräs toinen ystäväni oli juuri siellä samaisessa paikassa kerran tarjonnut minulle aterian.
Ja kotiin tullessani äiti teki meille iltaherkuksi suklaamoussea. Nam.
Ainoaksi huonoksi puoleksi näistä kahdesta päivästä sanoisin sen, että... astuin jossain vaiheessa koiranläjään.
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Kesätekemistä
Koska 1. Minulla oli tylsää ja 2. Ärsyynnyin asialle niin, että päätin tehdä sille jotain, sain aikaiseksi tehtyä listan "T-sanan" varalle.
Elikkäs:
"IN CASE OF THE B-WORD IN THE SUMMER"
NO COMPUTERING ALLOWED DAILY FROM 12AM - 17PM
- Ole vesisotaa
- Kerää kivikokoelma
- Mene Perhepuistoon minigolffaamaan
- Vietä pukeutumispäiviä
- Kirjoita larppeja
- Keksi uusi tanssi
- Kirjoita novelli
- Kuvaa oma elokuva
- Kuvaa musiikkivideoita
- Tee kollaasi leikekansion sisällöstä [Tehty 130608]
- Keksi oma lautapeli
- Leivo pipareita
- Kirjoita näytelmä ja koita saada ihmisiä esittämään se (Kesäteatteria!)
- Kirjoita biisi ja soita se
- Askartele huoneeseen eri teemoja (esim. viidakko)
- Käy kirjastossa
- Ompele pukuja ja järjestä photoshootteja
- Aja pyörällä Launeen Mäkkärin Drive-iniin
- Juokse sateessa
- Telttaile - sytytä nuotio, nuku makuupussissa
- Keksi urheilulaji/peli
- Osta kirpparilta MLPeitä ja kunnosta ne
- Osta kirpparilta tuunattavia vaatteita
- Paina oma t-paita
- Järjestä teekutsut
- Ui paljon ja pelaa rantalenttistä
- Tee kaupunkisuunnistus
- Lue kirjaa puun alla ulkona
- Tee nukeille vaatteita
- Rakenna iso hiekkalinna
- Pelaa sulkapalloa
- Maalaa taulu
- Lue Potterit (+ katso ensimmäiset leffoina)
- Opettele soittamaan kitaraa
- Käy kalastamassa
- Opetttele kokkaamaan
- Piirrä sarjakuvaa
+ [150608]
- Pakkaa tavaroita muuttoa varten
- Kerää turhat tavarat ja vaatteet ö-mappiin ja myytäväksi
- Opettele tanssi
- Tuunaa vaatteita
- Tee jokin elektroninen - juttu.
Tässä tämänhetkinen listani. Ja tosiaan, aion koittaa pitää kiinni tuosta 'ei tietokoneilua 12-17 välillä'. Totesin, että tarvitsen sen tosiaan, koska muuten en saa mitään tehtyä.
Ehdottakaa lisää!
//Päivitetty 15.06. Lisätty kuvallinen todistusmateriaali ja lisää kohtia listaan
Elikkäs:
"IN CASE OF THE B-WORD IN THE SUMMER"
NO COMPUTERING ALLOWED DAILY FROM 12AM - 17PM
- Ole vesisotaa
- Kerää kivikokoelma
- Mene Perhepuistoon minigolffaamaan
- Vietä pukeutumispäiviä
- Kirjoita larppeja
- Keksi uusi tanssi
- Kirjoita novelli
- Kuvaa oma elokuva
- Kuvaa musiikkivideoita
- Keksi oma lautapeli
- Leivo pipareita
- Kirjoita näytelmä ja koita saada ihmisiä esittämään se (Kesäteatteria!)
- Kirjoita biisi ja soita se
- Askartele huoneeseen eri teemoja (esim. viidakko)
- Käy kirjastossa
- Ompele pukuja ja järjestä photoshootteja
- Aja pyörällä Launeen Mäkkärin Drive-iniin
- Juokse sateessa
- Telttaile - sytytä nuotio, nuku makuupussissa
- Keksi urheilulaji/peli
- Osta kirpparilta MLPeitä ja kunnosta ne
- Osta kirpparilta tuunattavia vaatteita
- Paina oma t-paita
- Järjestä teekutsut
- Ui paljon ja pelaa rantalenttistä
- Tee kaupunkisuunnistus
- Lue kirjaa puun alla ulkona
- Tee nukeille vaatteita
- Rakenna iso hiekkalinna
- Pelaa sulkapalloa
- Maalaa taulu
- Lue Potterit (+ katso ensimmäiset leffoina)
- Opettele soittamaan kitaraa
- Käy kalastamassa
- Opetttele kokkaamaan
- Piirrä sarjakuvaa
+ [150608]
- Pakkaa tavaroita muuttoa varten
- Kerää turhat tavarat ja vaatteet ö-mappiin ja myytäväksi
- Opettele tanssi
- Tuunaa vaatteita
- Tee jokin elektroninen - juttu.
Tässä tämänhetkinen listani. Ja tosiaan, aion koittaa pitää kiinni tuosta 'ei tietokoneilua 12-17 välillä'. Totesin, että tarvitsen sen tosiaan, koska muuten en saa mitään tehtyä.
Ehdottakaa lisää!
//Päivitetty 15.06. Lisätty kuvallinen todistusmateriaali ja lisää kohtia listaan
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Tulevaisuuden suunnitelmia
Minulla on sininen vihko, jonka alkupuoli on täynnä luonnoksia vaatteista, ja loppupuoli täynnä taulukkoja ja nukkesuunnitelmia ja ihmissuhdekarttoja post it-lapuilla.
Siinä on se hyvä puoli, että ne laput voi ottaa irti siitä sivusta, jolloin on sivuja luonnosteltavaksi.
Kun rupesin tekemään hankintalistaa, kokoajan jostain mielen uumenista löytyi hyviä nuketettavia persoonia ja sivuilta nättejä nukkemalleja. Muka hyvin hallinnassa ollut hankintalista paisui kolmeentoista, joista yksi karsiutui pois, koska jutut, jotka olin sille hahmolle suunnitellut, olivat samanlaisia kuin Nexille suunnittelemani.
Noista kahdestatoista olen rajannut nyt itselleni top 5-listan, koska kyllästyin hankkimisjärjestysnumeroiden jatkuvaan pyyhkimiseen ja uudelleen kirjoittamiseen.
Ensimmäisenä listalla on Nex, tämä pieni huonosti nukkuva vitsiniekka pahvimiekkoineen. Nec tulee saamaan oman kroppansa vielä tämän vuoden puolella (jos hyvin käy) ja on sitten valkoinen DollZonen Megi.
Toisena listalla on hänen paras ystävänsä, työnimellä Andrei kulkeva tapaus. Hän on aina vähän eksyneen ja hukassa olevan näköinen ja on hiukan ujo ja sisäänpäinvetäytynyt. (Nimestä: Vaikka ajattelin nimetä kaikki nukkeni itse keksimilläni fantasiamaisilla nimillä, tälle pojalle mietin kokoajan jotain "Andrein", "Nikolain" tai "Mihailin" kaltaista nimeä.) Andrei tulee olemaan valkoinen Bobobien Sprite poikakropassa. Pää on seuraava konkreettinen hankintani, jolloin Nex siirtyy ajelehtimaan irtopäänä.
Kolmantena listalla on ensimmäinen nukkemalli-rakkauteni. Boy&Girl-firman Triya, jonka piti olla esikoiseni, mutta nyt kun nuo kaksi pitää erottaa toisistaan, hän siirtyi kolmanneksi. En aio suunnitella paljon mitään hänelle, sillä haluan nähdä hänen luonteensa vasta sitten kun hän on konkreettisesti käsissäni ja omani. Joitain ihmissuhdesolmuja olen jo näille kolmelle keksinyt.
Neljäntenä listalla on Shuran, ensimmäinen 60cm pitkä nukke, jonka aion hankkia. Shuran ei tunnu ottavan mitään koskaan kovin vakavissaan ja omaa hyvin omalaatuisen huumorintajun, jonka seurauksena on usein ainoa nauramassa omille jutuilleen. Tämä mies tulee kulkemaan ympäriinsä aamutakkimaisissa haoreissa ja kimonoissa.
Viidentenä listalla on ainoan tyttöni yli-huolehtiva viisastelija-isoveli. Toinen 60-senttiseni. Hän survoo latinankielisiä lentäviä lauseita jokaiseen mahdolliseen paikkaan ihan vain muiden ärsytykseksi ja omaksi huvikseen. Isoveli yrittää lunastaa paikkansa olemalla ylisuojelevainen löydettyään viimein siskonsa, joka on jo aiemmin löytänyt uuden asuinpaikan. Hän ja Shuran ovat olleet parhaat ystävät jo kouluikäisistä asti ja pitävät yhä yhteyttä ja ystävyyttään yllä.
Tälläisiä hartsimöykkyjä minä olen suunnitellut hankkivani ja vähän heidän luonteitaan ja taustojaan. Ensimmäisenä olisi kuitenkin alla tuolla jo mainittu poikien erottaminen, nythän minulla on periaatteessa vain kaksi puolikasta nukkea, toisen pää ja toisen kroppa.
Nyt säästän rahojani siihen Sprite-päähän niin ainakin Andrei on kokonainen. Saa nähdä, jos saan mistään kesätyöpaikkaa Nexin kropan hankkimiseksi.
Siinä on se hyvä puoli, että ne laput voi ottaa irti siitä sivusta, jolloin on sivuja luonnosteltavaksi.
Kun rupesin tekemään hankintalistaa, kokoajan jostain mielen uumenista löytyi hyviä nuketettavia persoonia ja sivuilta nättejä nukkemalleja. Muka hyvin hallinnassa ollut hankintalista paisui kolmeentoista, joista yksi karsiutui pois, koska jutut, jotka olin sille hahmolle suunnitellut, olivat samanlaisia kuin Nexille suunnittelemani.
Noista kahdestatoista olen rajannut nyt itselleni top 5-listan, koska kyllästyin hankkimisjärjestysnumeroiden jatkuvaan pyyhkimiseen ja uudelleen kirjoittamiseen.
Ensimmäisenä listalla on Nex, tämä pieni huonosti nukkuva vitsiniekka pahvimiekkoineen. Nec tulee saamaan oman kroppansa vielä tämän vuoden puolella (jos hyvin käy) ja on sitten valkoinen DollZonen Megi.
Toisena listalla on hänen paras ystävänsä, työnimellä Andrei kulkeva tapaus. Hän on aina vähän eksyneen ja hukassa olevan näköinen ja on hiukan ujo ja sisäänpäinvetäytynyt. (Nimestä: Vaikka ajattelin nimetä kaikki nukkeni itse keksimilläni fantasiamaisilla nimillä, tälle pojalle mietin kokoajan jotain "Andrein", "Nikolain" tai "Mihailin" kaltaista nimeä.) Andrei tulee olemaan valkoinen Bobobien Sprite poikakropassa. Pää on seuraava konkreettinen hankintani, jolloin Nex siirtyy ajelehtimaan irtopäänä.
Kolmantena listalla on ensimmäinen nukkemalli-rakkauteni. Boy&Girl-firman Triya, jonka piti olla esikoiseni, mutta nyt kun nuo kaksi pitää erottaa toisistaan, hän siirtyi kolmanneksi. En aio suunnitella paljon mitään hänelle, sillä haluan nähdä hänen luonteensa vasta sitten kun hän on konkreettisesti käsissäni ja omani. Joitain ihmissuhdesolmuja olen jo näille kolmelle keksinyt.
Neljäntenä listalla on Shuran, ensimmäinen 60cm pitkä nukke, jonka aion hankkia. Shuran ei tunnu ottavan mitään koskaan kovin vakavissaan ja omaa hyvin omalaatuisen huumorintajun, jonka seurauksena on usein ainoa nauramassa omille jutuilleen. Tämä mies tulee kulkemaan ympäriinsä aamutakkimaisissa haoreissa ja kimonoissa.
Viidentenä listalla on ainoan tyttöni yli-huolehtiva viisastelija-isoveli. Toinen 60-senttiseni. Hän survoo latinankielisiä lentäviä lauseita jokaiseen mahdolliseen paikkaan ihan vain muiden ärsytykseksi ja omaksi huvikseen. Isoveli yrittää lunastaa paikkansa olemalla ylisuojelevainen löydettyään viimein siskonsa, joka on jo aiemmin löytänyt uuden asuinpaikan. Hän ja Shuran ovat olleet parhaat ystävät jo kouluikäisistä asti ja pitävät yhä yhteyttä ja ystävyyttään yllä.
Tälläisiä hartsimöykkyjä minä olen suunnitellut hankkivani ja vähän heidän luonteitaan ja taustojaan. Ensimmäisenä olisi kuitenkin alla tuolla jo mainittu poikien erottaminen, nythän minulla on periaatteessa vain kaksi puolikasta nukkea, toisen pää ja toisen kroppa.
Nyt säästän rahojani siihen Sprite-päähän niin ainakin Andrei on kokonainen. Saa nähdä, jos saan mistään kesätyöpaikkaa Nexin kropan hankkimiseksi.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
Next; the introduction
Tuota. "Huominen" venyi viikolla. Mutta nyt on informaatiota saatavilla:
------------------------------
Valmistaja: Dollzone
Linja: 1/4
Tyyppi: Meigi
Resiiniväri: Valkoinen
Pituus: 43cm
Sukupuoli: Mies
Tilauspäivä: (pään: 7.2.08) /(kropan: 2.3.08)
Saapumispäivä: (pään: 13.2.08) /(kropan: 19.3.08)
Peruukki: Toiselta nukkeharrastajalta ostettu modattu musta
Silmät: 16 mm vaaleansiniset
Meikki: Ei ole vielä.
Muuta: Kroppana väliaikaisesti Bobobien valkoinen, (joka ei kyllä kauhean hyvin sovi värinsä kanssa Dollzonen valkoiseen, koska Bobobien on paperinvalkoinen ja Dollzonen kellertävä), kunnes saan kerättyä tarpeeksi rahaa Dollzonen kroppaan.
--------------------
Nimi: Nex
Syntymäpäivä: (kokonainen ensimmäistä kertaa:) 19.3.
Luonne: Melko menevä nuori insomnikko, joka on hyvin perso makealle.
Pitää: Makeasta, hunajan ja sokerin lisäämisestä ruokaan, larppaamisesta.
Ei pidä: Nukkumaanmeno-ajoista, normaalisti käyttäytymisestä.
Taustatarina:
(Saatte pian tietää)
Muuta:
Nex harrastaa larppaamista ja pitää normaalivaatteista poikkeavia larppi-vaatteitaan myös vapaa-ajallaan. Hän ei pidä siitä, kun muut pyytävät häntä menemään nukkumaan. Nex on yökukkuja eikä pidä nukkumisesta myöskään sen takia, että näkee aina painajaisia.
Parhaan ystävänsä Nex on tavannut eräässä roolipeli-tapahtumassa ja on siitä asti kirjoitellut hänelle ahkerasti, koska he asuvat kaukana toisistaan.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2008
Nex
Meidän pieni perheenlisäyksemme on nyt kokonainen.
Huomenna saatte tietää lisää tästä pikkuisesta hartsisesta pallerostani.
Toivottavasti huomennakin on valoa; saatte paljon kuvia.
Poikaraasu on ihan jo väsynyt. Ensimmäinen päivä suomessa ja heti on kaikkea sähläämistä.
Harjoittelin tänään hiukan poseeraamista hänen kanssaan ja sovitin valmiiksi tekemiäni vaatteita hänelle. Poika meinasi karata jo välissä, mutta sain onneksi häntä jalasta kiinni.
Minä: "Äläs nyt karkaa minnekään!"
Nex: "Pahus."
maanantai 17. maaliskuuta 2008
Johtopäätös
Kun kävelen kouluun, vaikka kuinka hitaasti, hengästyn ja hikoilen. Perillä on noloa olla selkä hikisenä ja hengästyneenä pikkumatkasta.
Tajusin tässä tänään, että se on se rasitusastma. Keuhkot ei saa tarpeeks happea ja sitten hikoiluttaa. Yritin pitää aamulla koulumatkalla hengitykseni mahdollisimman tasaisena. Ei se onnistunut. Melkein oli hengen pidättämistä ja hyperventilaatiota sitten se loppumatka kun meni se syvään hengittelyn rytmi sekaisin.
Tässä kotimatkalla koulusta sain mahtavan idean:
Se auttais tähän astmaan, jos mä rakastuisin.
Koska jos rakastuu oikein kunnolla,
leijailee seitsemännessä taivaassa ja olo on höyhenenkevyt.
Ja jos on höyhenen painoinen, ei koulumatka tunnu miltään,
eikä rasitu, eikä hengästy.
Tajusin tässä tänään, että se on se rasitusastma. Keuhkot ei saa tarpeeks happea ja sitten hikoiluttaa. Yritin pitää aamulla koulumatkalla hengitykseni mahdollisimman tasaisena. Ei se onnistunut. Melkein oli hengen pidättämistä ja hyperventilaatiota sitten se loppumatka kun meni se syvään hengittelyn rytmi sekaisin.
Tässä kotimatkalla koulusta sain mahtavan idean:
Se auttais tähän astmaan, jos mä rakastuisin.
Koska jos rakastuu oikein kunnolla,
leijailee seitsemännessä taivaassa ja olo on höyhenenkevyt.
Ja jos on höyhenen painoinen, ei koulumatka tunnu miltään,
eikä rasitu, eikä hengästy.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
Mainos-seinän ydin.
Pitäisi vähän ahkeroitua blogiin kirjoittelussa.
Tuli tuosta Hallatar-äitini jutusta Kiltti mainostenjakaja mieleen
kuinka kerran odotin ystävääni kaupungilla
ja katselin sitten kauppojen näyteikkunoista sisään
ja huomasin seinän,
joka oli päällystetty mainoksilla ja julisteilla.
Ainoa kohta, jota ei ollut peitetty,
vaan kiltisti laitettu kaikki mainokset sen ympärille,
jopa toistensa päälle,
oli kellertävän muovinvalkoinen kyltti mustin kirjaimin:
"Ilmoitusten kiinnittäminen kielletty."
Tuli tuosta Hallatar-äitini jutusta Kiltti mainostenjakaja mieleen
kuinka kerran odotin ystävääni kaupungilla
ja katselin sitten kauppojen näyteikkunoista sisään
ja huomasin seinän,
joka oli päällystetty mainoksilla ja julisteilla.
Ainoa kohta, jota ei ollut peitetty,
vaan kiltisti laitettu kaikki mainokset sen ympärille,
jopa toistensa päälle,
oli kellertävän muovinvalkoinen kyltti mustin kirjaimin:
"Ilmoitusten kiinnittäminen kielletty."
sunnuntai 2. maaliskuuta 2008
Päivitystä tännekin
Tänään on siis The Big Day, ja onnessani ilmoitan tännekin että sain pojun kroppaan tarvittavat rahat kokoon tänään!
Tilaus lähti samantien ja on maksua vaille valmis, kun tuo setelinippu pitää ensin saada vähän vähemmän konkreettiseen muotoon.
Omaperäisimpiä synttärionnitteluja olivat ystäväni keksimä ihan omanlainen laulu ja parhaalta ystävältäni saamani kortti, jossa lukee:
"Pikkuiselle poikavauvalle
Paljon onnea!
Lämpöiset onnittelut iloisesta perhetapahtumasta
+ syntymäpäivä-onnittelut onnelliselle pian-omistajalle!"
Nauroin kortin kannelle tovin jo ennenkuin tajusin että se koski nukkea.
Pää saa vartalonsa varmaan tämän kuukauden sisällä, jos hyvin käy, ja sitten Nex on vihdoinkin kokonainen!
Mutta kauhistus, pojalla ei ole kunnon vaatteita, vasta bokserit ja takki. (Lopuista puuttuu kiinnitysmekanismi kun en ole saanut hankituksi niitä neppareita.)
Laitan tähän nyt linkin Livejuornaliini, josta tulee nukkejuornalini.
Koitan päivittää tänne sitten muita-kuin-nukke-juttuja. Tai saas nyt nähdä.
Tilaus lähti samantien ja on maksua vaille valmis, kun tuo setelinippu pitää ensin saada vähän vähemmän konkreettiseen muotoon.
Omaperäisimpiä synttärionnitteluja olivat ystäväni keksimä ihan omanlainen laulu ja parhaalta ystävältäni saamani kortti, jossa lukee:
"Pikkuiselle poikavauvalle
Paljon onnea!
Lämpöiset onnittelut iloisesta perhetapahtumasta
+ syntymäpäivä-onnittelut onnelliselle pian-omistajalle!"
Nauroin kortin kannelle tovin jo ennenkuin tajusin että se koski nukkea.
Pää saa vartalonsa varmaan tämän kuukauden sisällä, jos hyvin käy, ja sitten Nex on vihdoinkin kokonainen!
Mutta kauhistus, pojalla ei ole kunnon vaatteita, vasta bokserit ja takki. (Lopuista puuttuu kiinnitysmekanismi kun en ole saanut hankituksi niitä neppareita.)
Laitan tähän nyt linkin Livejuornaliini, josta tulee nukkejuornalini.
Koitan päivittää tänne sitten muita-kuin-nukke-juttuja. Tai saas nyt nähdä.
torstai 10. tammikuuta 2008
Nukkemania
Ehm. Hei.
Syy, miksi en ole tänne kirjoittanut on se, että löysin jostain muistini syvimmistä lokeroista vanhan blogini; livejuornalin (josta on linkki tänne nykyisin).
Ja sen löysin löydettyäni pari muuta LJtä.
Jotka kertovat nukeista; ihanista, ABJD-nukeista. (Jos et tiedä mikä se on, käy täällä.)
En osaa puhua tai kirjoittaa mitään järkevää mistään muusta aiheesta.
Haluan sellaisen niin kovasti, että pelkään alkavani hehkuttamaan haluamaani tyttöä tännekin blogiin.
Olen ihan hullaantunut noihin hartsisiin ihanuuksiin. Ne voittavat vanhat Barbieni ja BratZini sata-nolla ihan vain muokattavuutensa ansiosta. Yksikään nukke ei voi olla samanlainen.
Olen viime päivinä kuluttanut ahkerasti aikaa lukemalla muiden suomalaisten nukkeomistajien nukkeblogeja ja kotisivuja, sekä lukemalla Hartsilapsien foorumia, jonne rekisteröidyn siinä uutenavuotena. (29. päivä, jos tarkkoja ollaan.)
Uudenvuoden yönä varmistuin nykyisestä toivelapseni mallista.
Ja nyt hän on ainoa lahja, jota toivon koko vuotena. Olen löytänyt paikan, mistä voin tilata sen tänne, ihmisiä, jotka ovat valmiita neuvomaan minua tilaamisessa ja osa rahoista hänen saamiseensa on jo koossa. Muutaman lukiolaisen ystäväni, jotka omilla nukeillaan saivat minut kiinni tähän harrastukseen, joukosta löysin henkilön, jonka annan tehdä nukelleni (ainakin sen) ensimmäisen meikkauksen ja toinen ystävistäni on jo kokeillut uudenvuodenyönä ompelemaani (kyllä, ompelin melkein yhteentoista asti) asukokonaisuutta ja todennut sen sopivaksi.
Lisäksi rakas paras ystäväni lahjoitti minulle viime viikonloppuna oman tilkkukokoelmansa ja tarpeettomat kankaansa.
Nyt, kun varmistus kaavojen sopivuudesta on saatu, voin alkaa tekemään vaatteita tulevalle rakkaalleni uusista, inspiroivista kankaista.
(Äh. Teitä oli varoitettu. Minähän sanoin pitäväni tästä aiheesta puhumisesta.)
Ja tämän takia minusta ei lähde mitään järkevää : D
Ajattelin ostaa kaupasta jonkin halvan pienen nuken ja harjoitella sillä kaavoitusta ja meikin tekemistä. Jos se onnistuu, saatan innostua modifioimaan 'omia' nukkejani. (Ajatus, joka samalla pelottaa ja samalla kiinnostaa minua.) Vanhat BratZini voisin kai pistää esille ja koittaa korvata pahinta oman-BJDn-puutosoireita niillä.
Syy, miksi en ole tänne kirjoittanut on se, että löysin jostain muistini syvimmistä lokeroista vanhan blogini; livejuornalin (josta on linkki tänne nykyisin).
Ja sen löysin löydettyäni pari muuta LJtä.
Jotka kertovat nukeista; ihanista, ABJD-nukeista. (Jos et tiedä mikä se on, käy täällä.)
En osaa puhua tai kirjoittaa mitään järkevää mistään muusta aiheesta.
Haluan sellaisen niin kovasti, että pelkään alkavani hehkuttamaan haluamaani tyttöä tännekin blogiin.
Olen ihan hullaantunut noihin hartsisiin ihanuuksiin. Ne voittavat vanhat Barbieni ja BratZini sata-nolla ihan vain muokattavuutensa ansiosta. Yksikään nukke ei voi olla samanlainen.
Olen viime päivinä kuluttanut ahkerasti aikaa lukemalla muiden suomalaisten nukkeomistajien nukkeblogeja ja kotisivuja, sekä lukemalla Hartsilapsien foorumia, jonne rekisteröidyn siinä uutenavuotena. (29. päivä, jos tarkkoja ollaan.)
Uudenvuoden yönä varmistuin nykyisestä toivelapseni mallista.
Ja nyt hän on ainoa lahja, jota toivon koko vuotena. Olen löytänyt paikan, mistä voin tilata sen tänne, ihmisiä, jotka ovat valmiita neuvomaan minua tilaamisessa ja osa rahoista hänen saamiseensa on jo koossa. Muutaman lukiolaisen ystäväni, jotka omilla nukeillaan saivat minut kiinni tähän harrastukseen, joukosta löysin henkilön, jonka annan tehdä nukelleni (ainakin sen) ensimmäisen meikkauksen ja toinen ystävistäni on jo kokeillut uudenvuodenyönä ompelemaani (kyllä, ompelin melkein yhteentoista asti) asukokonaisuutta ja todennut sen sopivaksi.
Lisäksi rakas paras ystäväni lahjoitti minulle viime viikonloppuna oman tilkkukokoelmansa ja tarpeettomat kankaansa.
Nyt, kun varmistus kaavojen sopivuudesta on saatu, voin alkaa tekemään vaatteita tulevalle rakkaalleni uusista, inspiroivista kankaista.
(Äh. Teitä oli varoitettu. Minähän sanoin pitäväni tästä aiheesta puhumisesta.)
Ja tämän takia minusta ei lähde mitään järkevää : D
Ajattelin ostaa kaupasta jonkin halvan pienen nuken ja harjoitella sillä kaavoitusta ja meikin tekemistä. Jos se onnistuu, saatan innostua modifioimaan 'omia' nukkejani. (Ajatus, joka samalla pelottaa ja samalla kiinnostaa minua.) Vanhat BratZini voisin kai pistää esille ja koittaa korvata pahinta oman-BJDn-puutosoireita niillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
