Muistatko sen päivän
Jolloin pilvet olivat pahvilavasteita
Miehet velliä
Ja ulvoimme sokeina paperikuuta?
Jolloin oksien muodostamasta raosta,
Joka oli sydämen muotoinen
Paistoi aurinko silmiisi?
Jokainen mustelma ja haavauma
Jokainen ilon kyynel ja mahavaiva
Yhtyivät yhteen suureen ilmavaivaan
Jota myös rakkaudeksi kutsutaan:
Sitä pidätellään,
Pinnistellen pidetään kiinni,
Ja kun se lopulta pääsee ilmaan
Se leviää kaikkialle.
Ajan myötä se katoaa tuuleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Muahahaa! =)))
Hyvin kirjootettu!!!
Sinä osaat mukavaa tekstiä! =))))
Äidin tyttö!
Peukut pystyssä täällä jotta tärppää juuri se koulu jota haluat!
Lähetä kommentti