Eilinen

Eilen oli tyypillinen päivä. Sosiaalisempi kuin yleensä, mutta melko tavallinen minulle.

Heräsin tosiaan kuudelta. Aamupäivä tuntui hirveän pitkältä, kun oli herännyt niin aikaisin. Ehdin olla koneellakin. (Olen pitänyt kiinni lupauksestani olla pois tietokoneelta kahdeltatoista viiteen.)

Sitten lähdin kaupunkiin yhdeksi. Ajattelin mennä puolen bussilla, että ehdin varttia vaille jo torille. Hotkaisen ruokani äkkiä loppuun ja pinkaisin hakemaan laukun ja hypin pihalle pysäkille.
Odotin hetken ja katsoin sitten aikatauluun pysäkillä. Jahas. Kesäaikataulussa lukee, ettei bussi kulje tänään tänne. Kävelin sitten katua pitkin tien päähän toisen bussin pysäkille.

Odotin sitä bussia hetken ja menin sitten torille. Tekstasin ystävälleni Joelle että 'tulen hiukan myöhässä'. Torille päästyäni soitan hänelle. "No niin, möyhästyin minuutin, missä olet?"
Joe vastasi paniikissa että eikös me sovittukaan tapaamista KOLMEKSI? Nolona mutisin jotain siitä, miten ilmeisesti olin unohtanut kaiken koulussa oppimani jo, mukaanlukien kellon.

Viihdytin itseäni sitten kaksi tuntia kaupungilla, ennenkuin näkisin ystäväni. Kävelin kirjastoon vain huomatakseni, että se oli kiinni; vain lukusali oli auki. Siitä ei siis ollut mitään iloa ja käännyin takaisin. Kävelin takaisin keskustaan ja huomasin muistivihkoni laukussa. Ostin sitten kirjakaupasta kynän. Oli hiukan huvittavaa, kun naama virneessä lätkäisen yhen ainoan kynän tiskille. Myyjätär ottaa kynän ja piippaa sen viivakoodin koneelle ja varmistaa sen maksavan kolmekymmentäviisi senttiä. Annan neljäkymmentä senttiä hänelle ja saan viisi senttiä takaisin kuittauksen kanssa: "Meneekö näin vai tarviiko pussia?"

Menin sitten Lanunaukion penkille istumaan ja piirtelin ja kirjoitin miehestä, joka makasi toisella penkillä ja söi sipsejä mietteissään. Kesäteatteria mainostamaan tullut ryhmä tuli jakamaan esitteitä ja lauleli lauluja kahden kitaran säestyksellä.

Joe sitten tuli ja tapasimme ja lähdimme satunnaisesti kävelemään minne jalkamme kantoivat. Tosiaan kiertelimme ympäri kaupunkia; lanunaukiolta trion kulmalle, sieltä korttelin ympäri kirkon viereiselle suihkulähteelle, josta alas polulle, jota kuljimme lyseon koululle saakka, sitten paavolan citymarkettiin ja sieltä vielä sen parkkipaikan tien toisella puolella olevalle penkeille. Noin kolme tuntia me höpötettiin toisemme kanssa.

Sitten jäin yksin odottamaan bussia. Poistelin kännykästä lähetettyjä viestejä ja astuin bussiin kun huomasin sen tulevan pysäkille. Ensimmäisen pysäkin jälkeen bussi kääntyikin ihan väärään suuntaan. Kysyin paniikkini peittäen takana istuvalta naiselta, mikäs tämän bussin numero nyt olikaan. Jäin seuraavalla pysäkillä pois ja jouduin kävelemään kotiin sieltä.

Ei siinä muuten oisi mitään valittamista ollutkaan, oli ihan kiva kävellä, mutta kun laukussa olleet ostokset painoivat ja laukku alkoi hiertää olkaa.

Kotiin tultuani sain sitten lillua kolmekymmentäviisi minuuttia kuumassa suihkussa, jonka jälkeen seuraava kylpyhuoneeseen astunut kokee ilmeisen kuuman ja märän tunteen ilman kosteudesta, jonka jälkeen vessapaperikin tuntuu märältä.

Tälläisiä päiväni yleensä ovat. Satunnaisia möhläyksiä ja niiden seurauksia, satunnaisia iloja ja ystävien piristäviä juttuja.

Kuten että "nolottavin kuolinsyy olisi varmaan jäädä Puksujunan alle".