5 kk sitten - ja nyt

Totesin tässä että päivitin blogiani viimeksi melkein viisi kuukautta sitten.

No, tärkeintä mitä tässä väliss on tapahtunut on se, että olen nyt asunut jo peräti 10 päivää omillani opiskelukaupungissani. (Teen seuraavaksi muuttopostauksen.) Koulut jatkuvat ja niitäkin on jo viikko ollut. Tänä vuonna olenkin sitten myös lukion puolella Wanha, että wanhojen tanssipariakin etsin. Harmi vain, että tuo täältä löytämäni rakas poikaystäväni on jo viime lukuvuoden puolella lupautunut toisen pariksi.

Viihdyn täällä todella hyvin.
Mitä nyt muutamia haittapuolia on ilmennyt tässä asunnossa, sellaisia pieniä kuten että uunin ritilä on liian pieni (ja pudotti mustikkapiirakkani uunin pohjalle peräti kaksi kertaa) tai että suihkupään varsi halkesi ja alkoi suihkuttamaan vettä myös sivulle. Tai että kylppärissä ei ole lainkaan pyyhenaulakkoa tai että ovisilmä on vähän vaarallinen tai että uunin lamppu on palanut tai että ammeeseen tuotu tulppa on liian pieni (Ei ole todellista :'D).

Olen niin menevä nykyisin, että en malta oikein olla koneella enää. Hyvästi päiväkausien dataamiset! (No, hetkeksi ainakin. Katsotaan sitten uudestaan kun on kylmempää.) En oikein edes ole kotona, ellei joku kaveri ole täällä. Muuten pyörin kaupungilla tutustumassa paikkoihin, käyn pyöräilemässä, ulkoilemassa, kaupassa tai kavereilla.

Enkä ole vielä edes käynyt kertaakaan takapihallani! En edes tiedä mitä siellä on. Siellä näkyi olevan ainakin naapuritalon pihalla pyykinkuivausteline ja sen takana metsää, mutten ole varma mitä tämän kerrostalon takana on. Täytyy käydä vilkaisemassa.

Yksinasuminen on tuonut mukanaan myös velvollisuuksia ja siivousvietin. Pitää vaivata päivittäin päätään sillä, että mitä sitä tänään söisi, ja tiskejäkään ei pitäisi antaa kertyä liikaa tai niitä ei pese koskaan. Eikä ole kivaa kun lattialla on hiekkaa, hiuksia ja pölynakkuloita, joten täytyy imuroida. Imuroimisestakin on tullut ihan siedettävää, vaikka pitää siivota koko talo. Se vaan on vähemmän kuin edellisessä asunnossani. Kotityöt on kans yks syy, miksei jaksa istua koneella.

Lisäks se koneellla istuminen silloin oli jotenkin niin turhaa. Tavallaan halusin jo silloin eroon siitä. Nyt sentään teen hyödyllisiä juttuja koneella: tarkastan asioita netistä tai maksan laskuja tai vastaan netin kautta tekstiviesteihini. Ja tietenkin pidän yhteyttä veljiini ja äitiini. Tää sisarusjuttu on aika hurjaa, sekin alkanut kunnolla vasta nyt tänä kesänä.

Asunnossani leviää nyt uuniriisipuuron tuoksu, jonka kanssa kyllä sain etusormen rystyseeni hienon pienen palovamman. Onneksi ostin kanelia tänään. Ja onneksi yksi tuparivieraistani toi tuparilahjaksi (kahden suuren kupin, teepaketin ja marjamehupullon lisäksi) purkin vadelmahilloa!

Näihin näkymiin tältä erää.