Varsin mukavaa. <3

Olen niin iloinen, että meinasin aloittaa blogimerkinnän hymiöllä.
On ollut varsin mukava kaksipäiväinen.

Eilen sain tehtyä listan ja menin koneelta heti pois, kun kello oli 12.
Otin kitaran huvin vuoksi ja rämpyttelin sitä. Soittelin kaikkia mieleen tulleita bassokuvioita, jotka muistin. Isoveli kurkkasi oven raosta ja heitti että "soita paranoid". Kuuntelin hetken kappaletta ja tapailin hetken kitaralla. Sitten huusin isoveljen ovelle että "onko nyt hyvä?" ja soitin säkeistön Paranoidia hänelle.

Sitten piirtelin ja odotin, että paras ystäväni tulisi kylään. Rupesin piirtämään. Koska en ole piirtänyt pitkään aikaan, taitavuus on ilmeisesti kasaantunut ja purkautui piirustukseen varsin komeasta miehestä (laulamassa ilmeisesti karaokea mikkiin) johon olen hyvin tyytyväinen.
E sitten tuli, sateessa pyöräilleenä ihan läpimärkänä ja kerran jo sitten kuivuneena ja toi meidän erikoisen eli Fazerin Lontoon Rae-suklaalevyn, jonka me sitten söimme kahteen pekkaan murehtien erästä henkilöä. Sydänsuruihin auttaa aina suklaa. Varsinkin, jos sen saa syödä parhaan ystävän kanssa.

Sade taukosi illalla, joten lähdimme kävelylenkille. Tehtiin oikein pitkä kävelylenkki, ja mentiin kauppaan. Ostettiin E:n rahoilla karkkia. (Siitä hyvästä, että sanoin E:lle, että hän saa syödä sen pussillisen Pollyjään yksin, hän osti minulle Kinder-munan, pikkupussin Haribon hedelmäkarkkeja, vihreän Muumi-tikkarin ((Muumi-tikkarit ovat ainoat hyväksymäni muodot Muumeista. Ei niistä enää ikinä sen enempää. Piste)) ja Dove-patukan.) Sitten jatkettiin lenkkiä ja mentiin metsään korkealle ja löydettiin sieltä korkealta penkki. Istuttiin siihen ja katseltiin hienoa järvinäköalaa. No. Sen verran mitä sitä järveä niiden kerrostalojen takaa enää näki.

Sitten mentiin kotiin kun tuli äidiltä yhdeksältä viesti ja piti mennä saunaan, mutta loppujen lopuksi vain minä menin suihkuun. Saunakin oli jo kylmennyt kun meillä kesti niin kauan tulla takaisin. Ja me unohdettiin syödä iltapalaa. Mutta me syötiin illalla karkkeja. (Terveellistä, eikö?) Huomasimme että olin unohtanut syödä joululahjaksi saamani sydämen muotoisen rasiallisen sydänsuklaita. Söimme sen puoliksi.

Seuraavana aamuna meillä oli pientä kränää (Minä huusin "ARGH!" ja marssin toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Sen sitä saa kun on kaksi itsepäistä kaverusta.) mutta kun menimme kaupunkiin, meillä oli kivaa. Kävimme Sokoksessa etsimässä E:lle mekkoa ja sitten menimme hakemaan ylioppilasvalokuvat liikkeestä. Tapasimme siellä erään nukkeilija-ystäväni, joka liittyi seuraamme tunniksi, että pääsisi avokkinsa päästessä töistä hänen kyydissään sitten kotiin. Valokuvat haettuamme menimme kirpputorille. Ihan hinguin päästä kirpputorille.

Tein pikkurahalla taas loistavia löytöjä, ja ihan omanlaisiani vaatteita. Vihreä tekstillinen kangasvyö, mustat housut, valkoinen röyhelöpaita, korkkarisandaalit (olivat vain euron joten otin ne, ne ovat lisäksi uskomattoman sopivat!), maastokuvioinen verkkotoppi, musta halterneck ja ruskea toppi. Ja vain seitsemällä ja puolella eurolla. Mutten löytänyt kuin yhden ainoan ponin, sekin feikki, tai ainakin sellainen, millaista en halunnut; liian pieni ja kovaa muovia, ei kääntyvää päätä. Täytyy mennä toiselle kirpparille etsimään.

Sitten menimme kirjastoon ja löysin löydettävien cd:iden listalta kaksi. Kolmas sattui mukaan vahingossa, sitäkin olin etsinyt mutta unohtanut laittaa listalle. Lainasin myös Terry Pratchettin kirjan, koska E:n mielestä hänen kirjansa ovat vain niin loistavia. E tarjosi minulle aterian Thai-ravintolassa. Se oli niin hyvää, yhtä hyvää kuin silloinkin, kun eräs toinen ystäväni oli juuri siellä samaisessa paikassa kerran tarjonnut minulle aterian.

Ja kotiin tullessani äiti teki meille iltaherkuksi suklaamoussea. Nam.

Ainoaksi huonoksi puoleksi näistä kahdesta päivästä sanoisin sen, että... astuin jossain vaiheessa koiranläjään.