Johtopäätös

Kun kävelen kouluun, vaikka kuinka hitaasti, hengästyn ja hikoilen. Perillä on noloa olla selkä hikisenä ja hengästyneenä pikkumatkasta.
Tajusin tässä tänään, että se on se rasitusastma. Keuhkot ei saa tarpeeks happea ja sitten hikoiluttaa. Yritin pitää aamulla koulumatkalla hengitykseni mahdollisimman tasaisena. Ei se onnistunut. Melkein oli hengen pidättämistä ja hyperventilaatiota sitten se loppumatka kun meni se syvään hengittelyn rytmi sekaisin.

Tässä kotimatkalla koulusta sain mahtavan idean:
Se auttais tähän astmaan, jos mä rakastuisin.

Koska jos rakastuu oikein kunnolla,
leijailee seitsemännessä taivaassa ja olo on höyhenenkevyt.
Ja jos on höyhenen painoinen, ei koulumatka tunnu miltään,
eikä rasitu, eikä hengästy.