Minäkeskeisen keskustelun tulos

Olin nyt sitten kotona tän päivän niistelemässä ja nukkumassa.
Kuumetta on yrittäny tulla yks vaivanen aste nyt iltaan mennessä.
Rakas Esstra, joka perusti muuten mun innoittamana bloginki, tuli pariks tunniks pitämään seuraa mulle.

Mutta sitten vaikka otsikon aiheeseen:

Välillä ärsyttää että on niin kamala tapa vaan puhua itsestään ja odottaa, että se toinen sit kertoo mun lopetettuani hänen mielipiteensä asiasta tai vastaavasti jotain itsestään ja omasta elämästään.

On näitä yhtä puheliata kavereita kuin minä oon, jotka sit muistaa ja osaa keskeyttää mut ja jutellaan tuntikausia ja samalla tutustutaan vielä paremmin toisiimme ja opitaan ymmärtämään toisiemme ajatusmaailmaa. Ulkopuolisen mielestä keskustelu kuulostaa siltä, että puhuisimme yhtäaikaa toisiemme päälle. Tai kuten isoveljeni joskus tuli esimerkiksi minulle ja toiselle parhaalle ystävälleni hyvin nyrpeästi sanomaan, että moottoriturvat tukkoon kun hän yrittää nukkua.

Sitten on näitä kavereita, joilla ei ole mitään tarvetta kertoa päiväkirjamaisesti toisille asioitaan, vuodattaa tai avautua. Jos niitä harmittaa, ne harmittelee yksinää ja kasaa ne asiat sisälleen ja hautoo niitä kipeesti pitkän aikaan.
Eikä ne uskalla keskeyttää mua ku annan puhetulvan tulla. Kuuntelee vaan.

Loppujen lopuks tilanne kärjistyy siihen, että vaikka muka jutellaan, niin kyseessä on vaan mun monologi aiheesta "minä minä minä", eikä mitään tutustumista tai syvempää ajatustenvaihtoa tapahdu, ja keskustelukumppani alkaa jäädä etäiseksi.

Nyt kun ei ole ääntä, tajuaa taas sen, miten tärkeetä ois olla hiljaa joskus.
Miten tärkeetä ois kuunnella.

Antakaa anteeksi etten osaa aina kuunnella teitä.
Teidänkin pitäisi oppia puhumaan.

Kaikki tarvitsee jonkun, jolle puhua.
Ei oo terveellistä kasata sitä kaikkea sisälleen.

Mä nyt vaan satun olemaan niin nurinkurisen epäsuomalainen, kun suomalaisessa kulttuurissa ei puhuta omista asioista. Mä pystyn puhumaan omista asioistani, koska tiedän miten pahaks se menee jos haudon niitä vuosikaudet sisälläni.

Varsinkin sinä, Derje-rakas, ole kiltti ja puhu.
Ei tarvi ehkä mulle, mut jollekin.
Arvostan sitä, että kuuntelet aina, silloinkin, kun käyn ylikierroksilla ja selitän asioita, jotka ei edes ole kertomisen arvoisia.
Mutta säkin tarvit jonkun, jolle puhua.