Asenteenmuutos

On se jännä miten ennen inhosin siivoomista.
Tai siis, jos huone oli ihan sikin sokin tarpeeks pahasti, ni siivosin sen sitte. Ja aina iltasin ainaki sen verran siivosin, että kasasin nurkkiin tavarat niin että pääsi vielä kulkemaan ihan hyvin huoneessa.

Koskaan en oo oikeen ollu niin sotkunen että ois joutunu raivaamaan pieniä polkuja ympäri huonetta, koska lattia on niin täynnä tavaraa.
(Paitsi ehkä joskus ihan pienenä, mut kyllä mä neki sit käskystä siivosin pois.)

Sitte sitä alko pitämään vähän enemmän huolta et paikat on siistinä ku tuli teini-ikään. Viihty iteki paremmin siellä siistissä huoneessa.
Ja sit ku oli sen kerran saanu taas siistiks, ni sit oppi jo laittamaan tavaroita takas oikeille paikoilleen kun ei enää tarvinut niitä.

Nyt täällä yksin asuessa huomasin äsken, että imuroin muuten ihan tylsyyden poistamiseksi. Nysväsin ton rönsyliljani luona ja nypin kuivuneita lehtiä pois, napsin poikasia vesilasiin kasvattamaan juuria.
Kohta varmaan tiskaan astiat, koska en eilen jaksanut toista kertaa tiskata. (Tosiaan, tiskaan tunnollisesti kaksi kertaa päivässä. :O Kotona en niin hirveästi viitsinyt tänä kesänä tiskailla, koska tiesin että sitä tulee olemaan kyllästymiseen asti täällä sit. Tässä tekosyyni, nielettekö sen? :D)

On se jännä miten asenteet tollee muuttuu.