Mies ja Kissa

Olipa kerran mies. Mies ei ollut kovinkaan pitkä, sopivan pituinen vain, mutta hänellä oli pitkät jalat.

Hän asui pienessä talossa, jossa oli kaksi huonetta ja vessa.
Talon katto ei ollut kovin korkealla, jotenka talo oli matala.
Kun astui sisään, näki vastapäisellä seinällä ikkunan.
Vessa ja toinen, pienempi huone olivat vierekkäin toisella sivulla.

Miehen lempihuvia oli astua sisään taloonsa,
kengät jalassa,
kulkea poikki pienen huoneen ja astua ikkunasta ulos.
Sitten hän kiersi talon ja käveli uudelleen sisään.

Eräänä päivänä kissa käveli sisään taloon samaan aikaan kun mies astui sisään. Kissa katseli pitkän aikaa miestä, joka käveli läpi talonsa, astui ikkunasta pihalle ja tuli kohta taas ovesta sisään.

Mies ei huomannut kissaa, sillä hänellä oli niin hauskaa kävellä talonsa lävitse. Ja niin hauskaa hänellä oli, että hän asteli taloa ympäri yöhön asti.

Kun mies viimein väsähti ja oikaisi sohvalle, nostaen ensin toisen pitkän jalkansa sohvan käsinojalle, sitten toisen pitkän jalkansa sen viereen ja nukahti,
kengät jalassa,
kissa tassutteli ikkunalle ja löi sen tassullaan kiinni.


Herättyään mies lähti kävelemään jälleen kerran kohti ikkunaa astuakseen siitä ulos. Mutta ikkuna olikin kiinni ja miehen kenkä pysähtyi kesken askeleen vasten ikkunalasia.

Mies laski jalkansa hämillään alas ja jäi seisomaan ikkunan ääreen.
Hän katseli pitkään ikkunasta ulos kuin olisi tajunnut nyt vasta, mihin tarkoitukseen ikkunat oikein olivat.

Sitten kissa naukaisi hänen jalkojensa juuressa ja mies siirsi katseensa siihen. Hän katseli pitkään kissaa ja kumartui sitten silittämään sitä.

Siitä päivästä lähtien mies ei enää astellut talonsa läpi,
kengät jalassa,
ikkunasta ulos,
vaan käytti aina ovea mennäkseen ulos ja tullakseen sisään.