Nyt tuntui että oli aika hankkia oma blogi, alkaa kirjoittelemaan siihen ja mikä tärkeintä, opetella sen salasana niin, että sen muistaa seuraavallakin viikolla.
Olen siis Nunnukka, jota voi myös kutsua A:ksi. A:n jälkeen voi lisätä monia loppuliitteitä; kuten A-chan, A-san tai vaikka A-härpäke. (Vaikka A on ensimmäinen aakkonen, minulla ei ole mitään paremmuuskompleksia. Se sattuu olemaan myös kovin mukava kirjain.)
Enkä jaksa nyt kertoa millainen olen. Saatte sen huomata ajan myötä. Tai sitten ette.
Jotkut ovat ehkä jo kuulleet kuvistani ja jutuistani aiemmin Hallatar-äitini blogista.
On liian paljon sanottavaa ja silti olen liian laiska kirjoittamaan sen kaiken.
Ps. Ensimmäiset sanani eivät olleet, kuten yleisesti kuullaan kerrottavan; "äiti älä laula".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Haha!
Niin, juu, vähän myöhemmin mää tuon kuulin...;D
Siun ensimmäisiä sanojasi oli "mppu", lamppu siis ja äittä ja nam-nam...
Nam-nam tais olla ruokaa.
Siihen aikaan sää vielä tykkäsitkin mun ruuista. ;P
Onnea uudelle bloginpitäjälle. Tassun kokoisia terveisiä Mandiltakin, konkaribloggaajalta, myös Pelle huutelee terveisiään.
Hallatar:
Kyllähän mää vieläkin sun herkuista pidän! Tykkään varsinkin siitä riisipuurosta ja *luettelee pitkän listan sun valmistamia mieliruokiaan*.
Volgansieni:
Kiitoksia ja terveisiä takaisin. Nyt tuli hieno tunne kun on meidän yhteinen tuttu blogissani kommentoimassa.
No nyt taitaa onnistua tämä kommentointikin. Piti vaan sanoman, että kivaa kun olet ihan oman blogin saanut aikaiseksi. Täällä kuluu aika ja saa mukavia blogiystäviä. :)
Huomaan, että sinulla on sana hallussa....ihan äitinsä tytär. :) Onnea blogillesi!
Tarjuska:
Kiitoskia sinullekin.
Taitaa olla perinnöllistä tämä kirjoittaminen. Laatu vaan on kuin viini, taitaa parantua vanhetessaan. :)
Lähetä kommentti