Vastaani käveli tänään koira.
Se oli suuri koira.
Se oli leikkimökin kokoinen koira.
Sillä oli suuret ja paksut jalat, jotka olivat harmaat kuin kivi ja se asteli niillä raskaasti eteenpäin. Jokaisella askeleella kuului kivinen tömähdys asfalttia vasten. Näytti kuin leikkimökki olisi kävellyt kivijaloillaan kun leikkimökin kokoinen koira käveli.
Sen turkki oli punainen ja ruskea ja pitkä.
Sen silmiä ei nähnyt turkista muodostuneen otsatukan takaa ja näytti kuin punaisen värisen leikkimökin kokoisella koiralla olisi ollut ruskeat ikkunaverhot silmiensä edessä.
Sitten koira käveli ohitseni.
Se oli hyvin suuri koira.
Se oli leikkimökin kokoinen koira ja se käveli nurmikolle ja asettui siihen makaamaan.
Pienet lapset juoksivat sen luokse ja alkoivat leikkiä kotia leikkimökin näköisen ja kokoisen koiran kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kivoja tarinoita Nunnukka. Tulin äitisi sivulta kurkistamaan tännekin ja taidanpa tulla toistekin:)
Inkivääri:
Kiitoksia. Näihin kahteen tarinaan olen saanut inspiraatiota Daniil Harms:sin 'Sattumia'-kirjasta.
Se ei tuntunut loppuvan koskaan ja se oli aivan päätön. En osannut lukea sitä loppuun. Mutta inspiroitti kirjoittamaan.
Tervetuloa vaan uudelleenkin.
Hei Nunnukka!
Siulla on tosiaan sana hallussa, aivan kuin ihanalla äidilläsi :)
Myös blogisi nimi on hurmaava, oikein onnistunut. Mie rakastan Kuuta, Aurinkoa ja tähtiä. Varsinkin Kuuta. Miun "nimikin" jo kertoo sen. Olen muuten joskus kertonutkin Hallattarelle "nimeni" tarinan, johon nämä taivaankappaleet liittyvät ;)
Tulen varmasti pian kurkkimaan uudelleen!
Lunara:
Hallatar juuri kertoikin minulle nimesi merkityksen. Aika sopivasti juuri tulikin tuollainen nimi.
Juuri sen takia tätä blogin perustamista vetkuttelin, kun en ollut keksinyt hyvää nimeä.
Ja kiitoksia kovasti. : )
Toivottavasti täältä löytyy luettavaa.
Yhdyn edellä kirjoittajiin, olet äitisi tavoin kovin lahjakas, näitä kirjoituksiasi on mukavaa lukea.
Lähetä kommentti